Maailman paras koira

Nyt on ilmottauduttu erkkariin... Iiks kuinka jännittää. Toisaalta se on vähän kunnianhimoista mennä heti oikein erikoisnäyttelyyn - varsinkin kun omistajakaa ei ole koskaan käynyt koiranäyttelyssä! Ajattelin kuitenkin että kun mennään pikkupentuluokkaan niin tuomaritäti katsoo vähän läpi sormien ja otetaan se harjoitteluna.

Meillä on vietetty pääsiäistä. Eilen käytiin Manun ja omistajansa kanssa metsälenkille, johon hurahti melkein kaksi tuntia. Tänään käytiin Kouvolan keskustassa koirapolulla ja koirapuistossa, jossa ei kylläkään ollut ketään (eikö kukaan mene koiransa kanssa puistoon klo 11?!). Molempina päivinä on ollut väsynyttä koiraa!

Ulkoilun jälkeen palvotaan aurinkoa.

Tänään pesin ja harjasin Jedin oikein perusteellisesti. Se meni yllättävän hyvin, vaikka suoritin molemmat toimenpiteet yksin! Yleensä Jedi rimpuilee niin paljon että tarvitsee avustajan, mutta nyt on oppi iskostunut päähän. 

Olen kyllä äärettömän tyytyväinen Jediin. Alun perinhän koiran piti tulla meille vasta tänä keväänä ja tai kesällä, mutta kun sopiva koira löytyi niin tartuimme tilaisuuteen. Ja Jedi on kyllä lähes täydellinen koira meille! Rauhallinen ja energinen sopivassa suhteessa - sehän tuli lähinnä kotikoiraksi, ei harrastuskaveriksi mutta itse ainakin rakastan monen tunnin metsälenkkejä, ja niin Jedikin. Se on hiljainen ja melko avoin, tykkää kaikista ihmisistä, eli vähän toista kuin stereotyyppinen sheltti... Se on seurallinen, mutta kuitenkin sen verta itsenäinen ettei ole ollut mitään eroahdistusongelmia tai muuta. Se on oppivainen ja leikkisä. Se ei ole koskaan vetänyt hihnassa, kun siinä kävelyn on oppinut. Ohituksetkin menevät nykyään aika mukavasti, ottaen kuitenkin huomioon että se on vielä niin nuori ja leikkisä. Koko ajan kuitenkin opetellaan sitä asiaa paremmaksi. No, onhan niitä huonojakin puolia, niin kuin kaikissa. Mutta yritetään olla positiivisia ja keskittyä hyvään!