Kaikenlaista kivaa

Flunssan syvästä suosta noustu ja ollaan päästy tekemään kaikenlaista kivaa! :) Perjantaina käväistiin lenkillä shelttiporukalla. Paikalla oli yhteensä seitsemän shetlantilaista, kolme trikkiä, kolme soopelia ja yksi ainoa merle, Jedin Lumi-täti. Jedillä oli oikein hauskaa, se touhotti menemään niin innoissaan. Yhteen trikkineitoseen se iski silmänsä ja oli koko ajan sen perässä... Jedistä on tullut varsinainen naistenmies, yksi päivä oltiin koirapuistossa ja siellä Jedi ihastui dalmisneitokaiseen. Olivat aika hauska pari!

Kaikki kuvat ottanut Jasmin Ek

Yritettiin ottaa yhteiskuvaa, mutta siitä ei tullut oikein mitään. Kaikki koirat pysyivät hetken ja lähtivät sitten omille teilleen eikä koskaan olleet kaikki samaan aikaa paikallaan - ainoastaan Jedi istui hienosti koko ajan ja tuntui katsovan muita ilmeellä mitä ihmettä te säädätte. Olin tosi ylpeä!


Lauantaina käytiin mätsärissä. Jedistä on kuoriutunut oikea kehäkettu! Jälleen kerran se tuli itse eteeni seisomaan myös kun odoteltiin kehää. Tällä kertaa liikkeetkin menivät odotettua hienommin, se ravasi sopivan lähellä minua, usein se nimittäin menee sivusuunnassa aika kauas minusta. Tällä kertaa sijoituttiin punaisten toiseksi! Jedi on kyllä ryhtynyt aika hienosti tienaamaan oman elantonsa, saatiin nimittäin taas nappulaa palkinnoksi.

Muhun on taas vähän puraissut tokokärpänen! Meidän kehän jälkeen treenasin vähän seuraamista ja jääviä, Jedi keskittyi tosi superisti ja muutenkin meni tosi kivasti. Ainoastaan vasemmalle kääntyminen on hankalahkoa, mutta on sekin ruvennut luonnostumaan huomattavasti paremmaksi ajan myötä. Aiemmin seuraaminen vähän levisi oikealle kääntyessä ja täyskäännöksissä, nyt se on enää harvoin ongelmana. Pitää hyödyntää useammin mätsärit ja muut tapahtumat häiriötreeniin. Ihan ensimmäiseksi tahtoisin vahvistaa leikkimistä. Kun on muita koiria paikalla, Jedi ei revi lelua ihan niin innokkaasti kuin kotona ja päästää tosi helposti irti lelusta. Ei muuta kuin vahvistusta, vahvistusta.

Yksi ilta otin myös noutokapulan esille. Jedi ei ole sitä nähnyt moneen kuukauteen ja nouto on aina ollut sille hyvin epämiellyttävä asia josta se on helposti paineistunut. Nyt Jedi näytti todellista osaamistaan. Ensin palkkasin pelkästä kapulan tökkäyksestä, ja heti seuraavaksi Jedi nappasikin sen suuhun ja pian jo toi luokse. Ehkä se ei olekaan ihan toivoton liike! Nyt syksyn tullen olisi suunnitelmissa käydä taas tokon ohjatuissa. :)

Ja tänään meillä oli myös Sampo Kokkosen agikoulutus, siitä juttua sitten kun saan videot käsiini!

Järjestelmällisyyttä, hep!

Eiliset ohjatut jäivät väliin omasta sairastelustani johtuen. Sohvalla maatessa saa kuitenkin mukavasti aikaa pohtia kaikenlaista, ja nyt sain aikaiseksi tehtyä meille kunnon suunnitelman, mitä tehdä missä järjetyksessä. Siksi pistän nyt vähän itselleni ylös tätä, että voin katsoa että niin mitäs seuraavaksi ja toivottavasti tulee oikeasti pidettyä kiinni suunnitelmasta. (Toisin sanoen ei mitään mielenkiintoista tekstiä vaan omaa muistilistaa luvassa.)

Ensinnäkin, nyt olisi aika vähän rytmittää tätä harrastusta (siis nimeomaan agilitya). Nyt ollaan reilu vuosi treenattu aika lailla koko ajan. Ensin kesäkuusta joulukuuhun sen verran että kerran viikossa ohjatut treenit ja noin kerran kahteen kuukauteen omatoimisesti. Kevättalvella aloin käymään omatoimisesti jo useamman kerran kuussa, keväällä aloiteltiin kisoja möllien muodossa ja omatoimitreenaaminenkin lisääntyi melkein kerta viikkoon. Eli tätä nykyä agilitya on kaksi-kolme kertaa viikossa. Siinä välissä on ollut pari kertaa pientä taukoa, mutta silloinkin on tullut jotain pientä tehtyä itsenäisesti.

Meidän treenailua on siis jo muutamisen kuukautta voinut kuvailla suht aktiiviseksi. Jos näin jatketaan ja lisätään päälle vielä kisat, niin sanoohan jo terve järkikin ettei koira voi mitenkään pysyä kunnossa, kun sen pitäisi jatkuvasti antaa kaikkensa useamman kerran viikossa. Kyseessä on kuitenkin hyvin rasittava laji ja varsin usein kuulee tarinaa rikkinäisistä koirista. Varovaisuutta ei siis voi liikaa korostaa.

Nyt siis tahtoisin vähän rytmittää meidän vuotta. Mahduttaa sinne sekaan kunnon, vähintään kuukauden mittainen tauko, treenikausi ja kisakausi. Treeni- ja kisakausi menee luultavasti hieman päällekkäin ja sekoittuvat toisiinsa, kun me emme mitenkään aktiivisesti tule kisoissa käymään ja ei ole mahdollisuutta käydä kovin kaukana - eli ei ole hirveästi valinnanvaraa siihen että milloin kisataan.

Meillä on keinun uudelleenrakentaminen niin kesken että ihan vielä ei ole tauon aika. Nyt treenataan pari kuukautta ja käydään vihdoin vähän treenilistaa läpi (se on pysynyt muuttumattomana jo muutaman kuukauden...) ja treenataan keinu täydelliseksi. On tässä vielä parit kisatkin tulossa. Marras-joulukuussa pidetään kunnon tauko, jolloin keskitytään peruskuntoon. Vuodenvaihteen jälkeen olisi taas treenikausi, aloitellaan kevyesti hyppytekniikalla ja muulla tärkeällä ja suoraan sanottuna suht tylsällä teemalla. Siitä vähitellen lisätään treenin määrää ja huhtikuussa alkaisi taas kisaaminen. Sen pidemmälle en vielä jaksa suunnitella.

Tietysti tässä on monta muuttujaa matkassa kun on kyseessä varsin pitkän aikavälin tapahtumat, mutta pääpointti on se että ei mennä koko vuotta mentaliteetillä treenataan ahkerasti, kisataan ahkerasti vaan annetaan koiralle aikaa palautua ja levätä.

Ensimmäinen merkintä kisakirjaan!

Mitäpä sitä ketään jännityksessä pitämään, paljastetaan uutiset heti alkuun! Pyhtäältä tänään hieno nollavoitto ja ensimmäinen LUVA <3 En olisi kyllä todellakaan uskonut että me vielä mitään nollia tehtäisiin, mölleissäkään ollaan saatu vain yksi nolla eikä kertaakaan voitettu mitään rataa.

Aika kovaa on Jedi pinkonutkin, 5 m/s :)

Jos Kouvolan kisoissa mua jännitti ihan vähän, niin nyt tuskin lainkaan. Edellisenä iltana ei ollut edes se fiilis että huomenna kisataan, ei tarvinut laittaa edes herätystä kun meidän rata olisi vasta kahdelta. Olin kuitenkin paikalla jo siinä vähän yli kaksitoista. Oli kiva katsella muiden suorituksia ja vähän totutella siihen että kohta kisataan. Kisat eivät olleet mitenkään suuret ja tunnelma oli todella rento. Meidän ratakin oli varsin simppeli.

Ennen radan alkua kuulutettiin että paikalla ollut koju lahjoittaisi nopeimmalle hylkysuoritukselle joka luokassa yllätyspalkinnon. Ajattelin heti että siinä meille palkinto :D Mutta ei sieltä lopulta tullutkaan hylkyä, vaan varsin kelpo suoritus.



Tuossakin oli muutama kohta jossa ohjasin vähän huonosti ja Jedi kaarratti, eli siitä olisi saanut nipistettyä niitä sadasosia ja ehkä kymmenyksiäkin. Mutta ehkä vielä ei ole sellaisen nillittämisen aika :) Olen ihan mielettömän tyytyväinen siihen kuinka hyvin Jedi pysyy lähdössä, tuollainen alku olisi ollut todella hankala jos en olisi voinut mennä noinkin kauas. Jedi meni myös kepit todella hienosti, oma liikkeeni vei sitä vähän ohi ja jos se ensimmäiseen väliin hakeminen ei olisi Jedillä niin vahva kuin mitä se on, se olisi varmaan mennyt väärältä puolelta. Mutta Jedi korjasi minun virheeni todella hienosti.

Ei tarvinut tehdä voittokakkuja kun palkintoihin kuului maustekakku! (Ja tiedän, nämä ruusuke suussa -poseeraukset alkaa olla jo vähän vanha juttu... :D)

Enpä voisi tällä hetkellä tyytyväisempi olla. Ei muuta kuin treenataan ahkerasti keinua että voisi joskus startata agilityradoillakin. Seuraava startti onkin sitten lokakuun alussa, hyppyradalle vielä.

Ensimmäiset viralliset agilitykisat - putkeen meni!

Kilpailupäivän aamu saapui varsin yllättäen. En ehtinyt jännittää melkeinpä ollenkaan, kun nyt viikolla palattiin arkeen ja minä pääsin lukiopolkuni alkuun. Ensin siis energia meni koulujuttuja jännätessä ja sitten läksyjä tehdessä ;) Mutta ehdottoman hyvä asiahan tuo oli etten liikaa stressannut, mähän olen siis edelleenkin ihan jännityksissäni ennen jokaista mätsäriä ja näyttelyä vaikka niissä ollaan jo aika monessa käyty!

Hypyt radalla olivat minun kauhistuksekseni 40 cm, mutta kuten kuvasta näkyy, jäi ihan ilmavaraakin!

  Itse kilpailupaikalla olin vähän sekaisin kun en yhtään tiennyt näitä käytäntöjä, kuten mitä ilmoittautumisessa tulee sanoa ja miten se mittaaminen käytännössä suoritetaan ja milloin voin hakea kisakirjan. Onneksi asiat selviää kysymällä! Mittaaminen oli Jedistä ihan kamalaa, minun piti olla koko ajan asettelemassa sen jalkoja paremmin kun se tahtoi vetää selän ihan kaarelle. Myös sirun tarkistaminen oli niiiin inhaa. Onneksi Jedi on kuitenkin ihan selvä medi, niin ei ole niin väliä vaikka mittaustulos heittäisikin pari senttiä.

Olin suorastaan ihmeissäni, kun edes rataantutustuessa ja omaa vuoroa odotellessa ei tullut sitä jännityspaniikkia. Ainoastaan vähän tuntui pää sumealta ja epäilin vähän muistanko rataa ollenkaan. Odotellessa sitten kävin sitä läpi yhä uudelleen ja "tanssin" paikallani mitä ohjauskuvioita käytän missäkin tilanteessa. Rataantutustumisen aikana huomasin että itse valitsin hieman eri ohjauskuvioita kuin muut mutta päätin pitää kiinni siitä mikä itsestäni tuntui luontevimmalta.

Itse rataa en nyt ala hirveästi selittämään. Tässä videota:


Tuo alun selän takaa livahtaminen oli ihan omaa syytäni, todella huono valssin tapainen. Näitä pitää selvästi treenata lisää... Lisäksi tuli pari väärää putkensuuta, mutta keppien jälkeen oikea! Siinä kohdassa todella moni hyllytti ja siinä oli yksi kohta ohjasin eri tavalla kuin muut, suurin osa teki valssin. Viimeisen putken jälkeen monet tekivät persjätön, mutta epäilin että siitä olisi hankala linjata seuraavalle esteelle ja tulisi kielto. Päätin siis takaaleikata, vaikkei se todellakaan ole meidän vahvimpia juttuja - Jedi pyörähtää oikeastaan aina katsomaan että mihin hävisi. Mutta se toimi tuossa todella hyvin, kannatti mennä vähän pois mukavuusalueelta! Toinen asia mihin olin todella tyytyväinen oli Jedin kepeillehaku. Ei mikään helpoin kulma ykkösluokkaan ja epäilin että Jedi menisi ohi tai ei taipuisi seuraavaan keppiväliin, mutta ah miten upeasti se menikään! Harmi että tämä tapahtui aavistuksen videon kuvan ulkopuolella...

Väyväy ku minä menen nyt tänne väärään putkenpäähän, väyväy!

Olen tänne kirjoittanut joskus että kyllä se aina harmittaa jos ei onnistu. Tämä rata olisi ehkä voinut jäädä mieleen ikävänä hylkyratana, mutta ei, olin äärimmäisen tyytyväinen radan jälkeen. Sanoinkin että tämä oli sellainen hauska hylly. En vaan voinut olla nauramatta kun Jedi menee putkeen ja putkeen ja uudestaan... Erityisesti nuo kepit jäivät mieleen niin suurena onnistumisena että se peitti kaikki mahdolliset no-tuokin-meni-pieleen-ajatukset mielestä. En malta odottaa että päästään taas viikon päästä kisaamaa!

Kenraaliharjoituksia

Monta tapaa treenata aksaa. Lomaillessakin voi harjoitella jos jonkinmoista vaikkei olisikaan esteitä.


Pieniä ongelmia kuvaamisessa ja siksi toinen klippi on väärinpäin ja toisessa pieniä katkoja. Mutta eiköhän tuosta nyt jotain selvää saa! Muutaman kerran Jedi lähti hassusti kiertämään ihan väärästä suunnasta, etenkin tuon paksumman pihlajan kohdalla, mutta ei muuta kuin uutta yritystä. Olen huomannut että ainakin takaakierrot ovat selvästi vahvistuneet myös varsinaisilla esteillä, irtoaa hyvin. Saahan tuossa myös harjoiteltua jos jonkinmoista ohjauskuvioita, niistoa, sylikäämmöstä, poispäinkäännöstä, niistosokkaria sekä pöytää. :)

Maanantaina oli pitkästä aikaa ohjatut treenit ja meni aika kivasti. Sellaista perusvarmaa suorittamista. Erityisen tyytyväinen olin siihen että puomi oli täydellinen, sitä ei olla pitkään aikaan treenattu kun taas keinua ollaan hinkattu ahkerasti, eli oli vähän "vaara" että Jedi olisi ajatellut puomia keinuksi.

Tiistaina mentiin möllikisoihin. Totta puhuen meni aika surkeasti. Mölliradalla Jedi ohitti kiihkossaan muutaman esteen ja A:n sekä meni hassusti ihan väärään putkensuuhun. Mutta puomilla pysähtyi, meni pussiin reippaasti (viimeksi kun se este oli mölleissä niin Jedi oli ihan ihmeissään) ja erityisen ylpeä olin siitä että lopussa Jedi irtosi suoraan hihnalleen ja siellä meillä oli kunnon vetoleikit terrierimeiningillä. Harmi että se ei tullut videolle!



Minua kyllä vähän ihmetyttää kun aika monella mölliradalla on ollut näitä hyppysuoran tapaisia, jotka vaikuttavat ehkä helpoilta mutta oikeasti on aika hankala ohjata koira sulavasti seuraavalle hypylle... Tälläkin radalla oli tuo alku mielestäni hyvin haastava ja Jedi myös ohitti tuon yhden hypyn kun ohjasin huonosti. Loppusuorakin oli sellainen että yksi hyppy oli pois "jonosta", vähän sivummalla, ja senkin Jedi tietysti ohitti. Virallisissa kisoissa on ykkösissä ja kakkosissakin oman kokemuksen mukaan aika pitkälle hypyt suorilla ihan peräkkäin, niin luulisi että möllitkin olisivat ihan lässynlää-helppoa. Tai sitten me vaan ollaan niin paljon huonompia kuin muut, ja siksi nyt vähän valituttaa.

Kilpailevien rata meni sitten niin surkeasti etten viitsi edes videota laittaa, nyt vain yritän unohtaa sen. Asian läpikäyminen uudelleen ja uudelleen vain saisi minut harmistumaan turhaan. Mutta jos nyt jotain raapustaisi niin hypyt olivat liian korkealla Jedille, meni melkein jokaisen ohi. Keinu meni lentokeinuna ja minä en typeränä tajunnut mennä sitä uudelleen, ärsyttää! Jotenkin vähän jo nolotti sen kun joutui miltei jokaiselle hypylle ohjaamaan uudelleen niin jotenkin oli vain sellainen äkkiä-pois-radalta-fiilis. Ja minä kun raapustin tänne pari kuukautta sitten kuinka minä sitten ainakin uusin kaikki pieleen menneet esteet koska minä olen niin kamalan viisas. Niinpä niin. Mutta kun pitää sitä aina jotain positiivista keksiä, niin Jedi kyllä meni kepit ihan näpäkästi. Ja irtosi taas hyvin loppusuoralla.

Suoraan sanottuna on vähän paska fiilis nyt sunnuntain kisoihin. Pelottaa vähän että jos hypyt ovat neljässäkympissä niin Jedi ohittaa kaikki. 35 cm vielä menee hyvin. Kävin kyllä tänään hallilla vähän treenaamassa korkeita hyppyjä, suoraan lähestyessä meni ja takaakiertonakin pienen neuvottelun jälkeen. Mutta Jedi on kisoissa aina ihan eri koira ettei sitä ikinä tiedä. Kokemuksen kannalta, tulta kohti, läpi harmaan kiven ja silleen. Turha tässä kai on nyt liikaa murehtia kun kyseessähän on vain joku koiralaji. Ei kai se nyt niin vaarallista ole!

Nyt se on virallista

Iloittautuminen meni sinne! Ja kyllä, emme osallistu kuin hyppyradalle. Asiaa pohdittuani ja viisailta ihmisiltä kysyttyäni tulin siihen tulokseen, etten riskeeraa keinua. Se on sujunut ihan okei mitä ollaan treenattu, mutta onhan se ihan eri asia (ainakin Jedin kanssa) tehdä muutama toisto yksittäistä estettä ja todeta että se toimii, kuin tehdä ratatreeniä ja todeta että este toimii myös radan osana. Ja nyt ei ole ollut mahdollisuutta ratatreeniin eikä ole ollut edes möllikisoja. Kun on mahdollisuus siihen että tulee keinukammo, niin on järkevämpi pelata varman päälle, koska sen korjaamisessa kestäisi taas huomattavan kauan.

Vaikka keinu on mennyt ihan mukavasti, olisi aikeissaa opettaa se alusta tai ainakin palata jonkin verran taaksepäin, sekä liittää mahdollisesti toinen käsky, koska sen suoritus ei varsinaisesti vastaa ihannettani. Tahtoisin että Jedi juoksee ihan päähän asti, täysillä, ja jää neljä tassua kontaktille odottamaan lähtölupaa. Mutta vielä pitää jonkun aikaa odottaa ennen kuin pystyn tätä projektia aloittaa, koska säädettävä keinu on hallissa eikä ulkokentällä ja hallin lämpötila nousee näillä helteillä reilusti yli viiteenkymppiin... Pitäisi myös treenata ennen kisoja muita esteitä jotka ovat vain hallissa, toivottavasti ensi viikolla olisi edes jokunen viileä päivä. Hyppyradoilla on usein esimerkiksi pussia, rengasta ja muuria, joita ei olla nyt pitkään aikaan menty.

Saa nyt nähdä miten keinun ehostaminen lähtee käyntiin, toiveissa olisi päästä vielä tämän vuoden puolella agilityradoillekin, mutta ei mulla sen asian suhteen mitenkään kamala kiire ole.

Melkein paras

Käväistiin tänään jälleen mätsärissä ja taaskin oli hyvin paahtavan kuumaa. Onneksi tällä kertaa mätsäripaikalla oli todella hyvin varjoa niin ei ihan yhtä tukalaa ollut. Kouvolassa oli samana päivänä kaksi mätsäriä joten paikalla ei ollut todellakaan paljoa porukkaa. Pienissä koirissa oli vain kuusi osallistujaa. Missään luokassa ei koirien vähyyden vuoksi jaettu nauhoja vaan sijoitettiin vain neljä parasta.

Jedille on tainnut vihdoin valjeta esiintymisen salat ja tulla oikeasti sitä järkeä päähän, se esiintyi nimittäin taas äärimmäisen hienosti. Minun ei tarvinut edes käskeä sitä seisomaan, vaan se tuli siihen eteeni napottamaan ihan itsekseen. Myös ravaaminen meni hienosti ja häntäkin pysyi jopa matalalla. Ja niinhän siinä kävikin että me voitetiin pienet koirat! Varsin huisia, kun ei olla kuitenkaan koskaan voitettu koko luokkaa ts. punaisten kehää, aina kun ollaan sijoituttu ensimmäiseksi niin se on ollut sinisten kehässä.

Pienten kehästä piti sitten mennä ihan suoraan BIS-kehään, jossa oli meidän lisäksi vain kaksi osallistujaa, pentujen ja isojen voittaja. Yleensähän on enemmän kun luokista tulee sekä sinisten että punaisten voittaja. Jälleen kerran oli meillä vähän huonoa tuuria, sillä ne kaksi muuta koiraa olivat sileäkarvainen noutaja ja gordoninsetteri, ja niinhän siinä kävi että Jedi kuumui muiden vauhdista kun yhdessä juoksutettiin ympäri. Tässä vaiheessa sen pää pysyi sen verran kasassa että se pysyi ravilla, mutta huh kuinka kovaa se tahtoikin mennä! Mentiin ihan samaa vauhtia kuin nuo isommatkin koirat. Pentu sijoitettiin kolmanneksi ja meidän täytyi jäädä vielä seisomaan ja ravaamaan. Siinä vaiheessa Jedi väsähti totaalisesti, vinkui kun piti seisoa paikallaan. Mentiin vielä kahdestaan kehä ympäri ja yleisö taputti kannustukseksi, ja Jedihän tunnetusti innostuu taputuksesta eli ympäri mentiin laukaten ja haukkuen. Toinen sija ei siis tullut yllätyksenä. Mutta mun mielestä Jedin väsyminen oli ihan ymmärrettävää, se ei saanut levätä ollenkaan kehien välissä ja oli hurjan kuuma. Ylpeä olin pikkupiskistä!

Sittenkin vesipeto ja keinun paholainen

Jedi on tosiaan alkanut ihan pitää uimisesta. Se ei itsekseen innoissaan juokse veteen, mutta tulee ihan omin avuin jos minä menen uimaan tai jos sille roiskii vähän vettä kannustimeksi. Ollaankin käyty jo parin viikon ajan melkein joka päivä uimassa, joskus kaksikin kertaa, onni on koirille sallittu ranta parin sadan metrin päässä! Toki myös mökillä meillä on ihan oma uimaranta, mutta siellä on ikävä, mutainen ja jyrkkä ranta, joten Jedi ei siellä oikein tykkää uida. Olen sitten laiturilta nostanut sitä veteen. Olen huomannut ihan selkeän eron Jedin takakoivissa entiseen - uiminen on tosiaan tehokasta treeniä!

Ollaan edelleen mökkeilty ahkerasti, joten kun lähellä oli markkinat niin päätin viedä Jedin sinne vähän ihmettelemään menoa ja sivistymään ettei siitä tule ihan pellossa kasvanutta. Ja jälleen kerran täytyy todeta, että Jedi yllätti minut erittäin positiivisesti! Oli paljon hälinää mutta se käyttäytyi ihan niin kuin oltaisiin oltu normaalilla lenkillä. Ei välittänyt mitään ihmisistä tai muutamista muista paikalla olleista koirista. Ja tosiaan tarkoitan sitä ettei välittänyt yhtään, sillä muutamat ihmiset tulivat ihastelemaan ja olisivat tahtoneet rapsutella Jediä, mutta tämä oli kuin ei olisi huomannutkaan, vähän saattoi haistella ja sitten unohti kokonaan, alkoi haistella maata. Tällaiseksi minä kyllä ymmärränkin sanan pidättyväinen, mutta ihmetyttää kovin kun aiemmin Jedi on kuitenkin ollut sellainen että ottaa ihan mielellään vastaan rapsutuksia tuntemattomiltakin. Eipä tämä minua haittaa, helpottaahan tuo tavallaan väkijoukossa olemista.

Ylpeänä markkinoilla!

Meidän ekoihin kisoihin on nyt kaksi viikkoa aikaa enkä osaa vieläkään oikein sanoa että ilmoittaako kaikille radoille vai pelkästään hyppyradalle. Jarruttava tekijä on se keinu. Viimeksi möllikisoissa kun oli keinu radalla Jedi meni ekalla kerralla mainiosti mutta seuraavalla hyvin varovaisesti. Treeneissä keinu on jo aika vakaalla pohjalla (tosin se voisi olla nopeampi ja Jedi voisi juosta ihan päähän asti, mutta viilailulle on aikaa myöhemminkin), minua vain pelottaa että kun kisoissa on niin paljon korkeampi vire, että Jedi ei ensimmäisellä kerralla tajua että mikä este on kyseessä, tekee lentokeinun ja saa elinikäiset traumat. Tai jotain muuta kauheaa. Helteen takia kun ilmeisesti tullaan ohjatutkin perumaan eikä möllikisoja ole mailla eikä halmeilla ennen kisoja, oletan että Jedin into tulee olemaan potenssiin kymmenen normaaliin verrattuna. Noh, onhan mulla vielä viisi päivää aikaa miettiä!

In the meantime me aiotaan treenata ahkerasti! Tässä viimesimmästä treenistä videota, tehtiin siis ihan vaan muutama toisto keinua ja that's it. Kuten näkyy, Jedi pysähtyy juuri ennen kontaktia ja odottaa siinä keinun laskeutumista, jos se menisi ihan päähän asti niin se laskeutuisi nopeammin. Mutta ainakin Jedi koskee aina myös kontaktipintaa eikä sitten loikkaa tuolta suoraan maahan, eikä kyllä ole ongelmana lentokeinukaan... Mielestäni positiivista on myös se ettei Jedin suoritus enää muutu treenin aikana, aiemmin se alkoi himmata kun oltiin muutama kerta tehty kun se tajusi että tämä on tosiaan se tyhmä este. Siltä osin se on jo varma. Myöskään Jedi ei tee sitä että hyppäisi puolivälissä pois vaan menee kuitenkin aina, vaikka sitten hitaasti. Ja aika hyvin se hakee jo kauempaakin ja kestää myös takaaleikkaukset :)