Agilitypohdintaa ja koirakavereita

Lauantaina oli seurailemassa Kouvolan seudun seurakoirakerhon virallisia agikisoja. Takaisin tulin treeni-innosta puhkuen. En ihan koko kisoja katsonut, mutta siihen kuuteen ja puoleen tuntiin mahtui kyllä jos monenmoista menijää. Toisaalta oma kisakynnykseni aleni huomattavasti, kun huomasin että etenkin ykkösluokassa näkyy jos jonkinmoista menijää. Mua kyllä vähän ihmetytti, kun todella harvalla kolmosluokkalaisellakaan oli mun kriteereihin hienot kontaktit, varsinkaan puomilla. Tosi monet koirat jäi alasmenon puoliväliin ja toisaalta monet roiskaisi ihan törkeästi loikaten yli, vaikka omistaja huusi jossain kaukana että koske, koske. Vielä enemmän ihmetytti se että ihmiset antoivat koiriensa roiskia puomin lisäksi vaikkapa keinun. Ehkä mä olen vaan enemmän perfektionisti kuin muut, mutta jos Jedi joskus kisoissa vetäisisi lentokeinun niin vähintään uusisin sen ja mahdollisesti sen jälkeen poistuisin vaan radalta, kuten jotkut harvat sitten tekivätkin. Saattaa ehkä olla että sitten kun oikeasti itse olen siellä radalla niin en näin ajattelekaan, mutta tällaisia ajatuksia vaan nousi pintaan.

En nyt kuitenkaan muita tahdo suuresti kritisoida, mutta se mitä näen toisten suorituksissa jotenkin tukee sitä omaa ajatusta ja sitä, mikä mun oma visio tästä lajista on. Kuitenkin myös ihastelin tajuttoman hienoja keppejä ja upeaa irtoamista, ja päätin että mekin mennään vielä joskus niin hienosti. Mulle ei riitä sinne päin, vaan tahdon asioiden menevän nappiin. Mä tahdonkin Jedin keppisuoritukseen rutkasti lisää vauhtia, ja olenkin nyt pystyttänyt takapihalle vinokepit. Se toki menee nyt tosi lujaa kun sen ei käytännössä tarvitse pujotella ollenkaan. Saa nähä mitä tapahtuu kun kepit vähän suoristuu.


Noh, pohdinnoista toimintaan! Tänään oli  jälleen kerran reippailupäivä. Käväistiin aamupäivällä Kassun kanssa metsälenkillä. Alunperin piti mennä sellanen kolmisen kilometrin lenkki mutta se venyikin melkein kymmeneen kilometriin. Hauskaa oli! Aikaa meni melkein kaksi tuntia. Matkan varrella Kassu kävi jokaisen lammikon ja lätäkön läpi, tätä Jedi ihmetteli kovin. Miten kukaan voi tykätä vedestä, se on ihan märkää?! Kyllä Jedikin meni sitten vähän kastautumaan, mutta vain tassuihin asti :D

Parin tunnin päästä mentiinkin sitten tapaamaan Lumi-tätiä. Pieni likka oli kasvanut kovasti sitten viime kerran ja Jedikin käyttäytyi tosi nätisti, johtui varmaankin siitä että se oli päivän lenkin jäljiltä vielä väsynyt ja ehkä se on vähän aikuistunutkin. Pari kertaa  kaksikko intoutui juoksentelemaan mutta muuten ne lähinnä yhdessä haisteli koirapuiston hajuja. Oli molemmat ilmeisesti aika väsyneitä. Harmi vaan että oli aika pilvistä, ei kuvat oikein onnistuneet.

Littleshet's Song of Ice & Littleshet's Mysterious Dark Moon

Ei sitä nyt niin kauaa jaksa istua poseeraamassa...

But oh, those summer nights

 

 Meillä on ollut paljon reippailua parina viime päivänä. Treenit, loppujäähdyttelylenkki Kassun kanssa ja samana päivänä mentiin Miran ja Manun kanssa rantaan. Sieltä on nämäkin kuvat. Tänään käväistiin rullaluistelemassa. Neljä kilometriä, puoli tuntia. Hauskaa oli vaikka jarrutus ei oikein ollut vahvimpia puolia. Onneksi pyörät pysähtyvät myös siitä kun rullaan itseni penkalle. Jedi meni hienosti.

Jedi jaksoi maanantain treeneissä yllättävän hyvin vaikka olikin mielettömän kuuma. Huomaa kesätukan vaikutuksen. Kyllä, sen turkkia on saksittu, vaikkei sitä kuvista oikein huomaakaan. Kevensin kauluksesta, housukarvoista, mahakarvoista ja raajojen sisäsyrjistä. Elämä helpottui. Elämä on toisella osa-alueellaan myös muista syistä vaikeutunut; Jedi ei ole taaskaan syönyt kunnolla. Joko siihen vaikuttaa kuuma keli tai sitten tuli minulta harvinaisen huono satsi ruokaa. Jos Jedi olisi lapsi, sanoisin sitä kiittämättömäksi nulikaksi ja kertoisin sille Romanian kulkukoirista.

Laitetaan nyt monipuolisuuden vuoksi vielä pari kuvaa Manustakin. Ei ole niin helppoa näyttää ylväältä kun on niin pitkä ja matala. Onneksi myös höpsöltä ja suloiselta näyttäminen vetoaa ihmisiin.

Voi kuinka minulla on Hyvä poika

Otsikkoon ei edes sisällly sarkasmia! Jedi käyttäytyi toisi ihanasti tänään Imatran näyttelyssä. Lahden näyttelystä jäi itselleni vähän trauma hallinäyttelyistä, mutta tällä kertaa Jedi suhtautui tosi rauhallisesti muihin koiriin ja jaksoi kiinnostua minusta, ja esiintyikin varsin hienosti. Ei ihan niin hienosti kuin tiedän sen pystyvän, mutta aika kivasti kuitenkin. Pitemmittö puheitta, tällainen arvostelu saatiin:

"Mittasuhteiltaan oikea. Päässä selvä sukupuolileima. Keskivahva raajaluusto. Hiukan lyhyt kaula. Eturinta tarvitsee täytettä. Sopivasti runkoa. Riittävät kulmaukset. Hyvän mallinen pää. Ilmeikkäät, hyvät korvat. Tarpeeksi tummat silmät. Karva vaiheessa. Valitettavasti häntä kiinnittynyt kovin ylös, on liikkeessä pystyssä. Liikkeet tarvitsevat aikaa, saavat tulla vähän ulottuvimmiksi, tarvitsee lisää joustoa. Käyttäytyy hyvin. Esitetään kauniisti."

...ja se antoi meille arvosanan Hyvä.  Tuomari jakoi paljon keltaista ja vihreää lappua, ettei se sinänsä yllätyksenä tullut. Kun Jedi oli pöydällä, kuulin tuon arvostelun alkuosaa ja ajattelin, että tulisi vähintään EH, kun Vantaan näyttelyssä oltiin samalla tuomarilla. Tällöin löytyi Jedistä paljon enemmän vikoja mutta silti oli tuloksena EH. En sitten tiedä oliko tällä kertaa häntä vielä pahemmin pystyssä, mitä itse vähän näin niin mielestäni ei. Mutta ainakin Jedin kaula on lyhentynyt, silmät tummuneet ja liikkeistä kadonnut jousto. ;) Täällä on tuon Vantaan näyttelyn raportti ja arvostelu, jos tahtoo nähdä vertausta.

Samana päivänä Jedi tuli siihen kuuluisaan kisaikään, eli nyt ollaan sitten harrastustuloksia lukuun ottamatta agility- sekä tokovalioita, kun se harrastus-H on jo plakkarissa!

                          Ne kisakentät ei kuitenkaan ihan vielä kutsu. Ensi vuonna mahdollisesti...

Muuten meillä on ollut oikein kiva pääsiäinen. Käytiin sukuloimassa ja Jedi pääsi leikkimään kolmevuotiaan serkuntytön kanssa. Jedihän ei ole tottunut lapsiin, sosiaalistamisvaiheessa se ei ehtinyt tavata yhtäkään lasta kun ei mistään löydetty lapsia. Päivystettiin kyllä leikkipuistojen ympärillä, niin oudolta kuin se kuulostaakin, mutta ei tainnut kevättalvi olla niiden sesonkiaikaa kun ei lapsia sielläkään näkynyt. Tuo sukulaistyttöni on onneksi tottunut koiriin ja osaa olla rauhallisesti niiden kanssa, niin alun pakoilun jälkeen Jedi leikki oikein innoissaan tytön kanssa. Etsimme yhdessä Jedille keppejä ja käpyjä noudettavaksi ja sitten molemmat juoksivat ympäriinsä, Jedi ihan onnessaan ja tyttö nauraen. Sitä oli niin ihana katsella, molemmat niin suloisina :)

Nollana maaliin!

Ainakin kerran, siis! Käväistiin tänään mölleilemässä. Paikka oli Jedille tuttu, muttei agilityn myötä. Kyseessä on siis meidän treenihallin toinen puolisko, jossa ollaan käyty toko- ja näyttelytreeneissä. Paikalle tultuamme Jedi käyttäytyikin tosi rauhallisesti ja nätisti, ottaen onnellisena vastaan rapsutuksia rokotusten tarkastuksen aikana (eikä ole Jedi kuulemma yhtään liian laiha, sille saa kyllä lihasta vielä tulla mutta ei tarvi enempää läskiä :)). Vein sen sitten autoon odottelemaan omaa vuoroaan.

Päätin mennä supermölliluokkaan, kun me molemmat vielä treenaillaan ihan sitä kisafiilistä ja kun ei viimeksi mölleissä mennyt mitenkäään mainittavan hyvin simppelillä radalla. Parempi oli siis mennä vähän helpomman kautta, vaikka sitten myöhemmin kadutti vähän etten mölliluokkaan mennyt. Kyllä me oltaisiin siitäkin selvitty!

Kun toin Jedin halliin, se tajusi että täällä tehdäänkin agilityä ja veti aivan hirveät kierrokset. Haukkui koko ajan ja kaikelle. Kaikessa ärsyttävyydessään en jaksanut siitä pahemmin välittää - pidän sitä nykyään kevythäkissä treenien aikana ja kisoissakin sen voi enimmäksi aikaa tunkea autoon. Minulla ei vaan ole energiaa opettaa sitä olemaan täysin hiljaa, uskokaa vaan että kaikki keinot on kokeiltu.

Radalle päästyämme Jedi kuitenkin keskittyi täysillä siihen mitä tehtiin, kävi jopa istumaan kun käskin uudestaan. Ensimmäinen rata menikin mahtavasti! Voi sitä euforian tunnetta, kun tajusin että siinä tuli nollarata! Toinen yritys olikin sitten yhtä pelleilyä alusta asti. Jedi ohitti ensimmäisen esteen, en tiedä olinko liian kauksi sijoittunut vai jäikö sen mieli siihen, kun hallin toisella puolella kuului koirien haukuntaa. Siitä lähtien koko rata olikin sitten yhtä pelastelua mutta loppuun asti räpiköitiin :D Oltiin onneksi onnistuttu ensimmäisellä yrittämällä, ja sen tulos riittikin hienosti toiseen sijaan. Tällä kertaa se oli jopa hieno saavutus, kun koirakoita oli yhteensä kymmenen!

 

 '

Aikakin oli ihan kiva :D

Olen kyllä äärettömän tyytyväinen siihen kuinka hienosti Jedi on osoittanut pystyvänsä keskittymään, vaikka onkin paljon koiria ja ihmisiä ja melkein vieras paikka. Se on mennyt yhtä hienosti tai jopa paremmin kuin treeneissä, ihana murunen <3

Viikonlopun saalis

Oli tosiaan mätsärintäyteinen viikonloppu. Lauantaina käväistiin Selänpäässä Kristillisen Kansanopiston kennelkymppiluokan järjestämässä mätsärissä. (Olen muuten mahdottoman ylpeä että meidän pitäjästä löytyy tällainen mahdollisuus käydä kymppiluokka koiran kanssa - jos ei oma polkuni suuntaisi lukioon niin menisin ehdottomasti sinne viettämään yhden vuoden!)

Jedi pääsi kehään niin minun kuin isänikin kanssa. Ensin oli siis vuorossa Mies ja koira -kehä. Isä ja Jedi treenasivat ensimmäisen kerran yhdessä saman päivän aamuna, mutta taisi olla tehokas kaksiminuuttinen se. Yhteistyö löytyi hienosti ja olin ylpeä molemmista pojista. Iskä sijoittui kolmanneksi seitsemän osallistujan joukosta. Erityisen hienoa se oli siksi että siellä oli niitä kokeneita, näyttelyitä kiertäneitä miehiä, meidän isukki ei ole kuin katsellut minua ja Jediä mätsäreissä.

Miran nappaama kuva, kuten kolme seuraavaakin.

Linssilude, jonka jalat kyllä menee nyt ihan hassusti

 Sitten minun kanssani kehään. Parikehä meni ihan mukavasti. Vaikka Jedin käyttäytyminen oli koko mätsärin ajan tosi hienoa ja rauhallista, ei esiintyminen yltänyt ihan samalle tasolle kuin torstaina. Kehässä taisi olla jotain tosi mielenkiintoisia hajuja, kaikki koirat tuntuivat menevän ihan samassa kohdassa nenä maassa. Jedi meni kuitenkin ihan tarpeeksi hyvin sillä saatiin punainen nauha :)

Yhteensä punaisen saaneita oli kymmenen. Nauhakehässä vähän taktikoin ja menin kauemmas siitä hajukohdasta, niin Jedikin pystyi paremmin keskittymään seisomiseen. Vähän taisi Jedi olla väsynyt kun piti jo kolmatta kertaa mennä kehään, kun pää vähän kääntyili seisomisen aikana,  mutta hienosti kuitenkin sijoituttiin neljänneksi!

Kyllä minä oikeasti olin ihan iloinen ;)

Lauantain palkintoposetusta

 Tänään käytiin vielä kerran kehissä pyörimässä, sekä vähän juoksemassa. Keli oli tosi surkea, satoi ja tuuli ja oli kylmää. Pienissä aikusissa ei ollutkaan kuin yksitoista osallistujaa. Jedin esiintyminen oli vähän surullisen näköistä, kun diivaherra oli ihan märkä :''( Olosuhteisiin nähden kuitenkin meni hienosti! Sininen nauha saatiin ja sitä tuomari selitti sillä että Jedi vähän ujosteli kun taas pari oli reippaampi. Se oli mielestäni vähän hassua, koska Jedi kuitenkin pönötti koko ajan nätisti paikallaan pöydälläkin, vaikka se näyttääkin aina vähän vaivaantuneelta. Omasta mielestäni ujostelua olisi vasta se kun koira vähän perääntyy tai ei halua että vieras sitä kopeloi. Meidän pari kyllä meni tosi hienosti, että ei se sininen mikään häpeä ollut, ja ainahan nämä asiat ovat vähän tuomarikohtaisia. Sinisten kehässä meitä oli sitten viisi osallistujaa, ja vastoin kaikkia odotuksiani Jedi laitettiin ykköseksi! Tuntuihan se ihan kivalta mutta harmitti vähän että piti jäädä sinne surkeaan ilmaan odottelemaan BIS-kehää :D

Odottelua oli ainakin tunti ja käytiin sillä välin kokeilemassa viehejuoksua. Vinttikoirakerhon järjestämät mätsärit oli kyseessä niin oli tällainenkin mahdollisuus. Oli ihan hauskaa! Minä olin lähettämässä Jediä ja äiti vastaanottamassa, matka oli sata metriä. Vieheen lähtiessä liikkelle Jedi ensin haukkui sille kaksi kertaa ja sitten lähti pinkomaan perään. Huh kuinka kovaa se menikään!  Nopeimmat koirat palkittiin mutta eihän Jedi niille isommille pärjännyt, saatika sitten vinttikoirille. Hauskaa sen mielestä se kuitenkin taisi olla :)

BIS-kehästä ei sitten saatukaan kuin kädenpuristus. Yllättävän hyvin Jedi kuitenkin jaksoi sielläkin olla, vaikka oli välissä käynyt juoksemassa ja muutenkin oli ollut pitkä päivä ja kurja sää. Ylpeä olen minun pienestä vintiöstäni!

Sunnuntain palkinnot

Ja tämännäköinen on palkintohylly nykyään. Ihan minun omia on yksi pokaali ja kolme mitalia, kaikki muut on Jedin saamia :D

Kummallisuuksia

Ensimmäiset leskenlehdet bongattu! (kaikki kuvat nyt ihan kännykkälaatua, pahoittelut.)

Maanantaina tajsuin agilityssä että koirani on ihan hupsu. Pari viikkoa sitten käytiin omatoimitreeneissä ja puomi meni silloin tosi huonosti, Jedi tuli alastulolla tosi hitaasti ja jäi liian ylös ja mitä kaikkea... Olisin silloin treenannut varmuutta sinne, mutta kuuman sään takia en viitsinyt ylirasittaa Jediä kun se ei selvästikään enää jaksanut tehdä. Se oli siis meidän viimeisin puomisuoritus. Maanantaina sitten treeneissä oli puomia radalla, ja ajattelin eka treenata sitä yksittäisenä esteenä. Ja mitä kummaa. Jedi meni sen vauhdilla ja ihan oikein. Joka kerta.
            Tehtiin myös keinua, jonka Jedi meni kerran lentokeinuna. Se oli niin innoissaan, että meni vauhdilla päähän asti, ja pelästyi sitten keinahdusta ja hyppäsi pois. Seuraavalla kerralla se osoitti herkkyytensä ja meni keinun hiiii-taas-ti. Selvä, sille tuli pieni trauma, treenin lopuksi tehdään oikein innostavaa ja kivaa keinutreeniä. Sinne asti kun päästiin niin Jedi meni taas superinnokkaasti. Mitä kummaa?
          Jedihän meni myös viime viikon treeneissä tosi vauhdikkaasti keppejä. Tällä kertaa se meni ne kävelyvauhdilla, ikään kuin ajatellen koko ajan päässään "nyt käännyn vasemmalle, seuraavaksi oikealle, ja sitten taas vasemmalle...". Joko se on taas näitä Jedin ihme olen-uros-ja-vähä-putkiaivo-juttuja kuten nuo ylläolevat, tai sitten vaan pitää vaikka ohjureiden avulla opettaa rytmitystä ja vauhtia niille kepeille, ettei sen tarvitse koko ajan pähkäillä niin tarkkaan että mitä pitikään tehdä.

Leikkisitsää mun kaa?

Tokossakin Jedi käyttäytyi ihan kummallisesti. Se on yleensä ihmisiä kohtaan melko avoin, mutta kun treenattiin luoksepäästävyyttä ja ohjaaja (mies) yritti tulla lähemmäs, Jedi pisti kunnon rähinät päälle. En tiedä mikä siihen vaikutti, saattoi osuutensa olla tuulessa samaan aikaan heiluvilla kehänauhoilla tai muulla mitä en itse huomannut. Tai sitten, toivottavasti, Jedillä oli vain jokin murkkuiän jatkumoon liittyvä aivopieru. Se on joskus harvoin ennenkin haukunnut tietyille miehille, mutta vain sellaisilla jotka ovat todella pitkiä ja tummiin pukeutuneita. En tiedä pitäisikö tätä sitten ryhtyä jotenkin treenaamaan. Ainakin pitää harkita jos se alkaa useammin osoittamaan tällaista kummalista käytöstä. Pitäisiköhän ottaa käyttöön Victoria Stilwellin metodit, eli kaikki kadulla kävelevät, pelottavan näköiset miehet alkaisivat heittää Jedille herkkuja ohimennessään? En vain tiedä miten täältä nyrpeästä tuppukylästä löytäisi tarpeeksi vapaaehtoisia!

Torstaina suunnattiin mätsäriin, jossa Jedi osoitti pystyvänsä olemaan oikein hienosti käyttäytyvä pieni. Näyttelyhihnaa se on nähnyt viimeksi tammikuussa Lahden näyttelyssä, joten mietitytti vähän että muistaako se ollenkaan miten esiinnytään. Hienosti muisti! Jedi ei ole koskaan esiintynyt yhtä hienosti, kun oltiin ravattu niin se itse tuli siihen seisomaan ja katsoi silmiin että eikös minun näin pitänytkin tehdä :) Jedi oli kerrankin tosi vaivaton esitettävä sekä muutenkin, se ollut kiinnostunut muista koirista vaan aina reagoi kun sitä kutsui nimellä. Tulokseksi tuli punainen nauha ja neljäs sija. Jedi olisi tuomarin sanojen mukaan sijoittunut korkeammalle, mutta juuri kriittisellä hetkellä kun meidät neljä sijoittunutta oli valittu ja tuomari vielä pohti järjestystä, Jedin keskittyminen katkesi ja se vähän haukkui viereisen kehän isoja koiria. Ei kyllä haitannut kun olin muutenkin niin hyvällä tuulella Jedin käytöksen ansiosta. Oli tuo neljäskin sija aika hyvin, kun yhteensä oli pienissä aikuisissa useampi kymmenen osallistujaa. Nyt onkin kunnon mätsäriviikko, molempina viikonlopun päivinä myöskin mätsärit! Tehotreeniä ensi viikon näyttelyihin, toivottavasti Jedi jaksaisi sielläkin keskittyä :)

Sitä paitsi, ei mulla vielä vihreää ruusuketta ollutkaan!

Kisaura korkattu

6.4.2013 oli meidän ihan ensimmäiset mätsärit. 6.4.2014 oli meidän ihan ensimmäiset möllikisat. Jään innolla odottamaan ensi vuotta! ;)

Tänään siis suunnattiin hallille kokeilemaan kisaamista. Tavoitteet oli ihan simppelit: kunhan Jedi jaksaa keskittyä, minä muistan radan ja jos vaikka lähtökin onnistuisi. Tavoitteet saavutettiin! Kotiintuomisena kaksi hylkyrataa, mutta tyytyväinen olen silti :)

Rata oli simppeli mutta silti onnistuin munaamaan. Jedi veti aivan hirmuiset kierrokset kun oli niin paljon koiria, epäilin vähän että keskittyisikö se ollenkaan minuun ja rataan vai lähtisikö vaan rälläämään ympäri hallia. Se keskittyikin tosi kivasti ja oli kuin ohjus, ja minä olin auttamattomasti myöhässä. Hylkäykset tuli liian ponnettomasti niistosta ja siitä, että meinasin törmätä siivekkeeseen. Piti väistää ja Jedi lähti siksi liikkeeseeni mukaan. Varmistelin myös liikaa tuolla yhdellä hypyllä, joten olin ihan liian myöhässä radan jatkolla ja Jedi meni ohi. En jäänyt korjailemaan koska tahdoin pitää yllä hauskaa mieltä. Saatiin tälläkin sähläilyllä sijoitus, toinen kahdesta kilpailijasta! :D Tuomari kehui Jediä että se on oikein taitava ja lupaava koira, ja samaa mieltä olen itsekin. Nyt kun osaan seuraavissa mölleissä olla vähän rennommin niin ehkä se sitten sujuisi paremmin.

Yllätyin vähän siitä että meidät palkittiin hylystäkin :D

Onnellisuutta on...

... agilitytreenit joilla tehtiin ihan melkein puhdas rata. Loppusuoralta jäi viimenen hyppy, mutta se nyt oli ihan minun vikani, vedin liikaa sivuun.

...koira joka teki nätit ja vauhdikkaat kepit (12 kpl!), irtosi sivusuunnassa renkaalle ja suoritti sen aina oikein ja joka teki keinua radan osana ihan liekeissä. Matalimmassa asennossa mutta silti!

...koira jonka oman elämän tokoura on taas alkanut. Käytiin siis piiitkästä aikaa ohjatuissa treeneissä ja aion käydä nyt joka viikko. Vähän oli keskittymiskyky hukassa kun oli niin hirmuisen paljon muita koiria, mutta kyllä se siitä. Eiksje, Jepunen?


...materiaonnellisuus. Verkossa shoppailu on hauskaa, ja hauskinta on saada paketit kotiin.

Juoksuvyö, öljyä, Nutriplussaa tukemaan massankasvatusta, fleecehihna agilityyn ja pienempi noutokapula, 150 g. 250 grammaa oli Jedille liian painava.

...kokeilla juoksuvyötä ensimmäistä kertaa! Juostiin ensirupeamana kolme kilometriä pikku "vessataukoineen". Tästä se meidän molempien kunto kohonee.

...ottaa päivänokoset karvanen kaveri mahan päällä.

...kevään ensimmäinen kaunis auringonlasku.

...odottaa jännityksellä ensimmäisiä möllikisoja. Kolme päivää!

...huomata että muutosta parempaan on tulossa. Jedin takajaloissa on ihan lihaksiksi luokiteltavat mötikät!

...oma, mahdottoman rakas puikkonokka joka osaa vihastuttaa mutta onneksi myös ihastuttaa. <3

...se, että kerrankin jaksaa keskittyä niihin hyviin puoliin. Ei meillä kaikki aina mene superhienosti, mutta heikkouksista tehdään vahvuuksia! Ei pidä luovuttaa.