Miltei priimaa

Ei osannut Jedi arvata mihin se joutuukaan kun autoon se kärrättiin. Jälleen uusi eläinlääkäriasema! Yhdellä otetaan rokotukset, toisella kuunneltiin sydäntä ja tällä kertaa otettiin luustokuvat. Jedi oli yllättävän nätisti odotushuoneessa, mutta pöydällä olo oli niin jännittävää että toinen ihan tärisi. Polvet olivat kuitenkin erinomaiset ja nollaksi ne arvioitiin :) Sydämestä sen sijaan kuului sivuääni edelleen, ja se arvioitiin olevan asteikolla 2/6. Ei siis niin lievä kuin sen odotin olevan, mutta kuitenkin niin lievä että voidaan normaalia elämää elää. Varsinkin kun ultrauksessa sanottiin sen johtuvan vain pyörrevirtauksesta eikä mistään vakavammasta. Pitää parin vuoden päästä tarkistaa vielä, suhiseeko sydämessä.

Sitten pistettiin Jedille piikki takapuoleen ja valmistauduttiin röntgeniin. Oli kyllä aika rankkaa katsoa, kun vähitellen alkoi Jedin takapää pettää ja lopulta se oli ihan kanttuvei. Odottelu oli aika kamalaa, mutta eläinlääkäri arvioi lonkkien tulevan A:na takaisin, kyynäriä ei uskaltanut lähteä arvioimaan mutta nekin näyttivät ihan terveiltä eikä ainakaan nivelrikkoa näkynyt. Ihan turvallisin mielin siis odottelen Kennelliiton arviointeja, vaikka onhan niinkin käynyt että alun perin puhtailta näyttäneet nivelet ovatkin tulleet huonompina takaisin. Toivotaan vaan parasta!

Olipahan muuten kummallista pitää heräilevää Jediä sylissä kun toinen oli ihan lötkönä. Kotiin kun päästiin se meni horjuvin askelin nukkumaan ja sillä tiellä ollaan vieläkin.

Vaarallisia ajatuksia

Viime viikolla ei tapahtunut oikein mitään. Tyhmän pakkasen vuoksi treenit peruttiin eikä lenkkeilykään oikein innostanut. Enimmäkseen vietettiin aikaa keskellä järveä, toisin sanoen jäällä lenkeillä. Pientä tokotreeniä siellä tehtiin, kun häiriötä vaan tarvitsisi treenata niin hirmuisesti, ja se on vaan minun mielestä niiin tylsää. Varsin mukavasti Jedi keskittyi, vaikka kontakti tuppasi tippumaan jos käännyttiin suuntaan jossa oli jotain tosi mielenkiintoista.

 Musta on vähän alkanut tuntua että ehkä tää tokokin on ihan kivaa. Alo-liikkeet on melkein kunnossa. Tai noh, hyppyä ei olla katsottu sitten yhtään. Ja se seuraamista voisi treenata pidemmissä pätkissä. Ja ne käännökset on vielä vähän niin ja näin. Enkä edes tiedä miten Jedi suhtautuisi luoksepäästävyyteen. Mutta silti on alkanut tuntua että ehkä me joskus voitaisiin vaikka kokeissa käydä! Ainakin jos saan Jedille rakennettua häriönkestoa ja palkattomuutta. Mutta edetään meidän omaan tahtiin ja katsotaan mihin tie johtaa. Olen liian kova vertailemaan itseäni ja meitä koirakkona muihin, pitäisi vaan muistaa ottaa rennosti ja pitää hauskaa.

Tänään tapahtui pitkästä aikaa jotakin oikeasti jännittävää, nimittäin ohjatut aksatreenit viikon tauon jälkeen. Meidän koutsi on lomalla joten päästiin toisen ihmisen silmän alle. Ihan mukavaa saada erilaista näkökulmaa asioihin! Erikoiset treeneistä teki se että oltiin ihan illalla, kaheksalta aloitettiin kun normaalisti meidän treenit on neljältä. Lisäksi kukaan muu meidän ryhmäläinen ei tullut, joten saatiin sitten yksityistunti! Ei treenattu kuin vain 20 minuuttia, mutta se oli ihan riittävästi.

Tehtiin muutamaa mukvan helppoa pätkää. Musta välillä tuntuu normitreeneissä että mennään liian vaikeita asioita, kun tahtoisin itse keskittyä perusjuttuihin kuten irtoamisen treenaamiseen. Tänään Jedi oikeastaan irtosi aika hyvin ja piti katseensa esteissä, liekö pieni tauko tehnyt terää. Sain vinkkejä pakkovalssiin ja päällejuoksuihin, eli kyllä se on ihan kannattavaa käydä välillä muidenkin kuin sen oman kouluttajan opeissa. Jedi sai myös paljon kehuja, ja poikkeuksellisesti myös minäkin :D Ei kuulemma minun ohjaamisessani mitään suurta vikaa ole, kun vähän valittelin että kun koira osaa ja minä en. Yksi huomio mikä itselle jäi mieleen oli se että pitää olla radalla vähän röyhkeämpi! Sanoa kuuluvammin käskyä. Siinä sellainen asia mikä on tällaiselle todella ujolle persoonalle hankalaa, varsinkin miltei tyhjässä ja hiljaisessa hallissa miltei tuntemattoman kouluttajan seurassa... Ehkä minä vielä senkin opin.

Kun vähän aikaa sitten ilmoitin äidille että menen katsomaan huhtikuussa meidän hallin vieressä pidettäviä agikisoja, tokaisi tämä heti että enkö mene sinne Jedin kanssa. Silloin tämä lausahdus vain huvitti minua, mutta nyt alkaa tuntua että ehkä sittenkin. Tietysti pitää hommata lisenssit ja kilpailukirjat, mutta kun Jedi olisi tuolloin jo juuri ylittänyt kisaiänkin... Kyllähän me tässä muutamassa kuukaudessa kaikki vielä puutteellinen opitaan, eikö vain...? Noh, en kyllä tahdo tämänkään asian kanssa kiirehtiä. Kisataan sitten kun ollaan valmitta. Pari kuukautta sitten olin vielä sitä mieltä että mehän ei kisaamaan mennä, liian pelottavaa minulle. Nyt onkin kisa-ajatukset nousseet mieleen. Vaarallisia ajatuksia nämä! :D

Huomenna suunnataankin sitten eläinlääkäriasemalla läpivalaisemaan Jedin koipia. Ai että kun voikin hermostuttaa jokin näin kamalasti... Pessimistinä olen vakuuttunut siitä ettei kaikki kuitenkaan voi olla kunnossa.

Huh, tulipas pitkä, tylsä ja kuvaton teksti! Jääpä ainakin itselle tämän hetken ajatukset muistiin, voin sitten pitkän ajan kuluttua nauraa ja ihmetellä kuinka asiat muuttuu.

Vertailua

Missä vaiheessa tuo koira ehti kasvaa noin isoksi?

Ihana talvi

 

15 kk

Tällaiset säät saisivat jatkua pidempään. Ihana auringonpaiste, kipakkaa pakkasta ja mukavan vähän lunta! Pakkanen tosin voisi vähän laskea ettei treenejä jouduta perumaan, vaikka muuten minun mielestäni -15 astetta juuri sopivasti jos aurinko paistaa ja on kunnolla vaatetta ;) Ihaninta kunnon pakkasissa on se että järvi jäätyi nopeasti ja siellä ollaankin käyty joka päivä lenkkeilemässä. Mukavaa että näkee jo kaukaa jos on muitakin koiria paikalla ja on helppo väistää.

Tänään Jedi oli vähän teinimielellä, se huiteli jäällä ihan liian kaukana eikä omistanut korviaan. Minulla meni vähän hermo sen pelleilyyn, jolloin tartuin sitä poskista kiinni ja aika napakasti sanoin että ketäs sitä pitikään totella... Vaikken kovakourainen  tietenkään ollut niin tuli silti heti huono omatunto ja ajattelin että nyt Jedi otti nokkiinsa ja ajattelisi ettei tällaisen ämmän kanssa ole kiva tehdä yhtään mitään. Päinvastoin, seuraavan kerran kun kehuin Jediä hienosta käytöksestä niin se oli häntä heiluen tulossa pusuttelemaan. Koko loppulenkin se olikin pieni enkeli, tuli heti luo kun sanoin edes sen nimeä ja muutenkin oli täysillä mukana yhteistyössä! Aiemmin sitä on pitänyt useamman kerran pyytää ennen kuin malttaa hajuilta lähteä. Vaikka pyrinkin tietysti aina kouluttamaan positiivisesti vahvistamalla niin pieni kurinpalautus teki sille ihan hyvää. Se on niin kovapäinen että jos kaikki on aina ihan pelkkää sateenkaaria ja hattaraa niin silloin se rupeaa vain pelleilemään.

Luonto on jo aikaansa edellä.

Murkkupojan paluu

Maanantaisia treenejä voi pitkästä aikaa kuvata sanalla plääh. Jedi kyllä ajoittain meni kivasti, mutta välillä oli muut koirat mielenkiintoisempia. Jedi meni häntä pystyssä miten tykkäsi ja louskutti minulle leukojaan. Silloin tajusin että sillä taitaa olla toinen teinikausi menossa, siitä kieli näyttelyreissukin ja hihnakäytös; kyllä jokainen vastaantuleva koira on vähintäänkin pöhinän arvoinen, osa jopa ihan haukkumisen! Koutsi onneksi lohdutti että muutaman kuukauden päästä se on taas ihan eri koira, ja toivotaan niin. Olen kyllä jostain lukenut että koirilla olisi kaksi ns. teini-ikää, siinä noin 8 kk iässä ja sitten päälle vuosikkaana, ja niin on Jedinkin henkinen kehitys mennyt.

Jätinpä tokotreenitkin tänään väliin, turha sinne on mennä hermoja raastamaan. Toisaalta se kyllä kaipaisi harjoittelua koirähäiriössä ja vähän oikaisua siitä miten toimitaan muiden koirien lähellä, mutta tämä pieni tauko tehnee ihan hyvää. Käydään sitten muutaman kerran ihan alkeistunneilla hölläilemässä ennen kuin mennään sinne jatkotason tunneille. Mulla on vaan vähän oma tokoinnostus nollassa, vaikka joka päivä treenataankin jotakin pientä. Jedi on kuin huomaamatta oppinut seuraamisessa kääntymään vasemmalle ja noutamaankin! Mutta kun ei innosta niin mitäpä sitä suu irveessä treenaamaan.

Pitäisi niiden juoksukontaktienkin opettelu aloittaa pikkuhiljaa. Päätin opettaa ne boxitekniikalla ja pitäisi nyt jostain hommata viemäriputkea tai muuta materiaalia mistä tekaista neliöt.

Aina ei jaksa totella.

Pieni näyttelyporsas

Jedin mielestä näyttelyt ovat ihan typerä juttu. Niin tylsää. Eikä se tykkää siitä puleeraamisesta yhtään. Kamalaa pikkukoirien kiusaamista.

Onks mun oikeesti IHAN pakko käydä pesulla?

Hei, älä viitti. Voisin mä kuivata itseni myös pyörimällä sun sängyssä.

Myös kehässä sipsuttelu oli tänään Lahden ryhmiksessä Jedin mielestä jotain aivan ylitsepääsemättömän kamalaa. Sitä ei kiinnostanut yhtään mikään muu kuin muut koirat. Oli työn ja tuskan takana saada se edes jotenkin seisomaan hetki paikallaan, ja silloinkin piti pitää pientä ölinää, kun jollain oli niiiin kamalan tylsää. Huoh. Ihan kuin hihnan päässä olisi ollut se puolivuotias pennunnulikka, joka ei osannut näyttelujuttuja, se, joka mulla oli Nurmijärven erkkarissa mukana, eikä jo kehiä kierrellyt, melkein aikuinen koira! Ehkä tämä huono käytös annettaneen anteeksi, kun kyseessä oli Jedin ensimmäiset näyttelyt hallissa - onhan se melu hieman suurempi kaiun kanssa - mutta olisin silti kyllä odottanut edes hieman parempaa käytöstä.

Huono poseeraus mutta parempaan ei pystytty. Mulla oli namina voissa paistettua kanaa mutta tämä herra sylkäisi ne pois kun ei vaan kiinnostanut! Kotona kyllä kelpas, pah!

Kaikesta huolimatta Jedi todettiin tuttuun tapaan Erittäin Hyväksi shetlantilaiseksi.

"14 kk vanha, vielä kovin kevytluustoinen uros. Hyvä purenta. Kaunisilmeinen pää jossa voisi olla selvempi sukupuolileima. Eteen toivoisin enemmän kulmauksia, selvemmän eturinnan ja vankemman rintakehän. Voisi liikkua pidemmällä askeleella. Nostaa turhan korkealle häntäänsä. Kaunis väritys. Hyvä turkinlaatu" - tuomarina Tarja Löfman

Meidän näyttelykäynnit jää nyt pienoiselle tauolle ja katsoa mitä Jedistä sanotaan sitten kun se on vähän kehittyneempi ja massakkaampi. Ehkä voisi muutaman kerran käydä nuorten luokassa pyörähtämässä, ainakin tuolla Kouvolan perinteisessä näyttelyssä kun kerta kotipaikkakunnalla on!

Ei lähdetty näyttelystä heti kotiin vaan käväistiin siskollani kylässä kun kerta Lahteen asti oli tultu. Jedi oli niin hirmu iloinen kun näki laumanjäsentä pitkästä aikaa, häntä vispasi niin kovasti että oli koko takapuoli liikkeessä :D Samalla kävästiin piiitkästä aikaa koirapuistossa, kun sellainen ihan vieressä oli. Ei olla pitkään aikaan koirapuistoissa käyty kun meidän lähellä niissä ei ikinä ole ketään. Jedi oli ihan tulta ja tappuraa puistoon mentäessä ja vähän aikaa piti muistutella että hei, en tykkää jos haukut hihnassa muille koirille. Ennestään puistossa oli staffi ja muutama isomman puoleinen sekarotuinen, ja Jedi isoine egoineen lähti salamana mukaan leikkeihin - ja sai vähän turpiinsa. Pelästyin ihan kamalasti, kun yhtäkkiä kuului kamalaa örinää ja kiljumista, kun Jedi oli jäänyt vähän jalkoihin :( Onneksi ei käynyt mitään, Jedi vain vähän pelästyi. Vähän aikaa se pyöri minun jaloissa turvassa mutta sitten meni taas haistelemaan tätä ärhäkkää staffia. Onneksi Jedi ei ole kovinkaan pehmeä luonteeltaan, niin sille ei jäänyt traumoja. Vähän ajan päästä puistoon tuli söppänä beaglenpentu, joka oli aika täydellinen painikaveri Jedille, sopivan kokoinen ja tarpeeksi temperamenttinen sanomaan kun Jedi alkaa nylkyttämään (jep, teinipoika on alkanut tehdä sitä kaikille koirille...)

Poispäin ja jumit pois

Maanantaina agilityssä oli teemana poispäinkäännös, ja Jedi tajusi sen oikeastaan heti. Ei tarvinnut edes opettaa kun kaveri ymmärsi kehonkielestä! Muutenkin meni todella mukavasti, Jedillä pysyi vire paremmin kuin yleensä ja se irtosi ihan eri lailla kuin ennen.

Rata oli pakko toteuttaa lentävänä lähtönä, koska jos jätin Jedin odottamaan niin se ohitti renkaan. Keppikulma oli tosi hankala, kun koira tulee vauhdilla putkesta. Piti sitten tässätellä ihan täpöllä ja laittaa käsi merkkaamaan toisen kepin takaa että mistäs sinne pitikään mennä. Keppejä oli kylläkin vielä vasta kuusi. Seiskahypylle poispäinkäännöksellä ja samoten tuonne 11-putkeen. Toisella kierroksella minun ei tarvinnut edes ohjata, koska Jedi muisti miten rata meni ja meni heti oikeaan putkensuuhun :D Jedi on siitä näppärä koira että sen saa tosi hyvin haltuun, pitää vaan sitä irtoamista ja itsenäistä suorittamista harjoitella tosi kovasti.

Eilen käytiin "varikolla" eli Jedi pääsi hierojalle. Positiivista oli että Jedi oli parhaassa kunnossa kuin koskaan kun sitä on hierojalla tarkastettu; jumeja oli vähemmän kuin koskaan, ihan vähäsen rutisi rangan vierestä taas muttei kuitenkaan ollut ihan jumissa. Lisäksi Jedi on saanut vähän lisää lihaksia, vaikkakin niitä soisi olevan rutkasti lisääkin. Erityissesti takaosa on heikko ja reisilihas aika olematon. Lihaksia pitäisi kuitenkin tulla nyt kun ruokinta ja syöminen ollaan saatu aika lailla kuntoon, Jedi syö nykään hyvällä ruokahalulla ja tulee illalla katsomaan hyvin merkitsevästi mikäli ateria on myöhässä :) Jos Jedi olisi kotikoirana niin lihasmassa olisi melkeinpä riittävä, mutta koska sen kanssa harrastetaan niin niitä tarvitaan tueksi.

Vuosi lähti käyntiin

Meidän uudenvuodenaatto meni loistavasti, Jedi ei paukkeesta välittänyt vaan veteli hirsiä sohvalla. Ulkona käydessäkään se ei virkkonut mitään vaikka aika kovasti raketteja ammuttiinkin. Oli kyllä sydäntäraastavaa kuunnella kuinka jotkut koirat haukkuivat ulkona ihan paniikissa, ei olisi kyllä yhtään kiva olla paukkuaran koiran kanssa uutenavuotena :/

Nyt vuoden ensimmäisinä päivinä ei olla tehty oikeastaan mitään. Tänään käytiin katsomassa taas ihastuttavaa Lumi-tätiä, mutta se vierailu ei mennyt järin mukavasti. Jediä sai olla ihan taukoamatta kieltämässä, koska se oli koko ajan ahdistelemassa pientä pentuparkaa, joko nuolemalla tai nylkyttämällä. Jedi tahtoi myös leikkiä turhan rajusti, joten seuraavan kerran mennään kylään sitten kun Jedi on kasvattanut aivot ja kun Lumi on kasvanut niin että pystyy paremmin pistämään Jedille hanttiin, vaikka se kyllä nytkin varsin urheasti haukkui Jedin naamaan :D

Mutta Jedi on ilmeisesti kuunnellut minun uudenvuodentoiveitani, koska se on syönyt joka ikinen päivä! Voisiko sitä vuosi paremmin alkaakaan. Lisäksi se on melkein aina syönyt kupin tyhjäksi, muutaman kerran jättänyt vähän mutta se on ollut suoraan verrannolista siihen kuinka paljon se oli nameja saanut aiemmin päivällä. Kikka oli antaa Jedille ihan pelkkää NEUta, ei mitään lisukkeita. Vaikka se tykkäisikin smetanasta tai kermaviilistä, niin sille ei kelpaa jos ne ovat sekotettuina ruokaan. Se saa siis silloin tällöin erikseen jotain erikoisherkkuja, kun sen ajatuksenjuoksu on taas vähän kummallista :D

Siten alkoi meidän vuosi. Tästä jatketaan huomenna agiharkoissa, tiistaina mennään hierojalle, sunnuntaina koiranäyttelyyn ja 28. päivä luustotutkimuksiin, jotka jännittää mua aivan hirmuisesti. Silmät tutkitaan sitten helmi-maaliskuussa, kun silmäspesialisti tulee kaupunkiin. Sydäntä ei kuunnella nyt, kun se vähän aikaa sitten epävirallisesti ultrattiin. Vuoden - parin päästä sitten tutkitaan onko Jedillä vielä sivuääntä, samalla voisi kuvauttaa selänkin.