Mulla oli vähän epäileväinen fiilis aksatreeneistä kun viime kerralla meni niin huonosti, mutta mitä vielä! Koirahan oli ihan eri! Tehtiin jopa pieniä radan pätkiä, hypyillä, pussilla ja putkella. Pussia ei oltu katottu kuin vain kerran ensimmäisellä kerralla, mutta senhän tuo koira nappasi heti. Samoin se irtosi jo hienosti putkeen vähän kauempaakin. Kyllähän tuo koira osaa, oikein hyvin, mutta kun itse en osaa ohjata.Jäi aivan mielettömän hyvä mieli tältä kerralta, ehkä me jopa edistytään!
Aika usein kuulee ihmisten valittavan siitä että kun agikentän laidalla koirat räksyttävät ja omistajat ei tee mitään. Juu, kun se ei ole niin helppoa. Jedi nimittäin pistää hirveät huudot siitä kun joku muu on HÄNEN radallaan! Hänen korkeutensahan siellä pitäisi olla pitämässä hauskaa! Se siis haukkui tänäänkin melkein koko ajan, ei tehonnut kiellot, ei tehonnut se kuinka löin häkkiä (jossa Jedi siis oli) niin että rämähdys olisi saanut sen lopettamaan, ei tehonnut se kun murisin sille, ei tehonnut myöskään se että kehuin ja annoin nakkia silloin kun se oli hiljaa, ei se että peitin sen näköyhteyden hupparillani eikä tosiaankaan tehonnut huomioimattomuus. Se kun haukkuu vain kun muut ovat treenaamassa. Muulloin se ei oikeastaan hauku, vaikka muut koirat haukkuivatkin. Aivan hirveän ärsyttävää, enkä vaan tiedä miten saisin sen lopettamaan.
Onneksi muuten tuo kouluttaja on myös ongelmakoirakouluttaja, sain hyviä vinkkejä siihen mitä tehdä jos tuo luokse kutsuttaessa vain vilkaisee ja jatkaa sitten matkaa. Jep, se on ruvennut tekemään sitä! Perhanan teiniperse :D Nyt pitää pitää tämän päivän treenit mielessä ettei se vahingossakaan joudu rukkasiksi ;)
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
tiistai 30. heinäkuuta 2013
Eräjorma ja näyttelypiski
Nyt on tullut metsässä rämmittyä ihan tarpeeksi, eilen käytiin Repoveden kansallispuistossa. Mukavaa kun on tuollainen paikka ihan tässä lähellä, itsekin olen siellä pikkutyttönä käynyt monta kertaa. Vedettiin noin viiden kilometrin lenkki ja aikaa kuluui noin 2,5 tuntia, pidimme tietysti levähdystaukojakin. Vaikka Jedi olikin kytkettynä koko ajan niin kyllä siitä silti huomasi että se nautti siellä olosta :)
Tänään käytiin sitten Miran ja Manun kanssa "vakkarimetsässä". Kyllä huomasi ettei tuo ole kunnolla päässyt leikkimään toisten koirien kanssa vähään aikaan, sen verta oli energinen meno! Niin energistä ettei tuo edes huomannut tippuvansa veteen - erään järven ranta on tosi äkkisyvä, koska kyseinen maakaistale on jotenkin muodotunut siihen veden päälle, ikään kuin kanneksi. Jedi aatteli mennä vähän kahlailemaan muttei tajunnut ettei veden alla ollutkaan maata ja molskahti sinne. Toista kertaa se ei erehtynyt kokeilemaan! Manukin tipahti sinne ihan pää edellä, mutta onneksi sen sai nopeasti ylös.
Harjoittelimme yhdessä myös näyttelyjuttuja ja kokeilimme koiravaihtoa. Jedi meni Miran kanssa ihan yllättävän hyvinkin, mutta minulla oli Manun kanssa hieman ongelmia, pikku jääräpää! :D Juuston voimalla se kyllä jaksoi vähän keskittyä. Ehkä jossain vaiheessa voidaan kokeilla mätsäreissä miten menee toisen ihmisen kanssa.
Tällä viikolla onkin paljon ohjelmaa; huomenna agilitytreenit, torstaina mätsärit, perjantaina pakkaillaan koska lauantaina lähdemme käymään Kiuruvedellä kasvattajan luona ja sunnuntaina on Iisalmi KV. Apua, ensimmäinen virallinen kehä...
Pistetäänpäs vielä vähän kuvia tuolta Repovedeltä, oli kauniita maisemia!
Jedillä taisi olla vähän tylsää? :D
Tänään käytiin sitten Miran ja Manun kanssa "vakkarimetsässä". Kyllä huomasi ettei tuo ole kunnolla päässyt leikkimään toisten koirien kanssa vähään aikaan, sen verta oli energinen meno! Niin energistä ettei tuo edes huomannut tippuvansa veteen - erään järven ranta on tosi äkkisyvä, koska kyseinen maakaistale on jotenkin muodotunut siihen veden päälle, ikään kuin kanneksi. Jedi aatteli mennä vähän kahlailemaan muttei tajunnut ettei veden alla ollutkaan maata ja molskahti sinne. Toista kertaa se ei erehtynyt kokeilemaan! Manukin tipahti sinne ihan pää edellä, mutta onneksi sen sai nopeasti ylös.
Harjoittelimme yhdessä myös näyttelyjuttuja ja kokeilimme koiravaihtoa. Jedi meni Miran kanssa ihan yllättävän hyvinkin, mutta minulla oli Manun kanssa hieman ongelmia, pikku jääräpää! :D Juuston voimalla se kyllä jaksoi vähän keskittyä. Ehkä jossain vaiheessa voidaan kokeilla mätsäreissä miten menee toisen ihmisen kanssa.
Tällä viikolla onkin paljon ohjelmaa; huomenna agilitytreenit, torstaina mätsärit, perjantaina pakkaillaan koska lauantaina lähdemme käymään Kiuruvedellä kasvattajan luona ja sunnuntaina on Iisalmi KV. Apua, ensimmäinen virallinen kehä...
Pistetäänpäs vielä vähän kuvia tuolta Repovedeltä, oli kauniita maisemia!
 |
| Riipusillallakin käväistiin |
 |
| Siellä kun ei saa koirat olla vapaana enkä ehtinyt ostaa oikeata liinaa, niin sidottiin sitten hihnaa tuollainen liina mitä käytetään esim. perävaunussa kun sidotaan kiinni asioita. Hyvin pelasi! |
 |
| Portaita ja lankkuja piisasi - ja ne miljoona porrasta on vielä raskaampi kiivetä kun pitää kantaa tuollaista kuusikiloista otusta sylissä |
Jedillä taisi olla vähän tylsää? :D
Loppuun vielä kaverikuva
lauantai 27. heinäkuuta 2013
Tästä on suunta vain ylöspäin
Koiran kanssa harrastaminen on vähän sellaista että välillä joudut hakkamaan päätä seinään tai silloin tällöin purskahtamaan itkuun. Aina ei voi onnistua, se täytyy pitää mielessä.
Kuten arvata saattaa, tämän kertaiset agilitytreenit eivät menneet ihan putkeen. Kirjaimellisesti. Tällä kertaa olimme ryhmätunnilla ja oikeastaan kaikilla oli pientä sählinkiä. Aluksi kun kävin Jedin kanssa pienellä lenkillä niin sillähän tuli pienoisia kakkaongelmia ja sen perskarvat piti mennä huuhtelemaan. Kakkaa jäi siis niihin kiinni, perhanan pitkä turkki! Ei se nyt ollut vielä mitään, mutta kun meidän vuoro tuli niin Jedi oli kovin leikkihaluton ja ohjaaja sanoi että sen takajalkojen liikkeet ovat epäpuhtaan näköiset, eli saattaa olla että sillä on jumeja tai se voi olla jotakin kasvuun liittyvää. Kuitenkin, hän käski meidän käymään koirahierojalla ja treeni keskeytettiin siihen. Melkein näytti siltä että meidän treenikerta jäisi minuutin kestoiseksi, kun Jedikin oli ihan rauhaton eikä keskittynyt ja kuten ohjaajakin sanoi, en halua sen yhdistävän agilityä siihen.
Myöhemmin kuitenkin kun eräs bokseri oli treenamassa niin Jedihän veti sellaiset kierrokset että huhhuh, jotenka ohjaaja sanoi että hyödynnetään sitä ja treenattiin sitten keppejä. Ei sitä voinut nyt pistää juoksemaanakaan. Ja ei kyllä ole tuo koira niitä aroimpia shelttejä, se kun lähti bokserin perään ja sen omistaja hääti Jedin pois - ei tehonnut pellkä murahdus vaan sille piti ihan karjua ennen kuin uskoi - niin silti Jedi yritti vielä uudestaan että jospa menisinkin tuonne. Ja häädön jälkeen Jedillä oli kyllä vieläkin parempi moottori kuin aiemmin! Oikein nätisti pujotteli kepeillä ja saatiin ihan mukava lopetushuonosti menneille treeneille.
Pienen tokotaukoilun jälkeen palasin taas seuraamisen pariin. Tässä välissä olen lähinnä naksutellut sitä katsekontaktista ja imuttanut sitä oikealla paikalla. Ja perhana, sehän osasi! Aiemmin suurin ongelma oli se että kontakti tippui heti kun otin askeleen. Nyt kun vielä oppisin näkemään koirasta, miiloin sillä oikeasti on hyvä vire treenailuun ja milloin pitäisi lopettaa. Kokematon kouluttaja ja pentukoira, ei aina hyvä yhdistelmä. Yhdessä tässä opetellaan! En tosin ole varma jaksanko kuitenkaan ryhtyä tokoa treenamaan enää mitenkään vakavammin, aiemmin minulla oli suurempiakin suunnitelmia sen varalle mutta kun nyt innostuttiinkin agilitystä sen verran että siitä taitaa tulla meidän "päälaji". Ja minusta (ja koirasta) agility on vain hauskempaa kuin toko niin miksi sitä pitäisi ruveta naama irvessä treenaamaan.
Tällä hetkellä on myös pientä teinijaksoa menossa. En nyt jaksa mamma totella, teen jotain mukavampaa. Jos pyytää istumaan tai maahan niin pitää pohtia oikein kauan että jaksanko nyt vai en... onkohan se kannattavaa. Luoksekaan ei oikein jaksa tulla, jäädään vain kattelemaan niin että mitä sää sanoit. Eilenkin mökillä se juoksenteli ihan omilla teillään korvat kadoksissa. Mutta nämä ovat aina ihan päiväkohtaisia; tänään se tuli heti kun sanoin jotain vähänkin kutsuvaa. Toivottavasti tämä kausi kestäisi :D
Niin, oltiin siis eilen mökillä ja se on kyllä selvästi tämän koiran lempipaikka. Heti hirmuiset riemurallit kun perille päästiin :D
Juoksemisen lisäksi Jedi päätti toimia uimavahtina
Hupsu otus tykkää kuikuilla ikkunasta ulos, tekee sitä aina kotonakin
Ja tällaisen päivän jälkeen on tietysti tällainen sohvalla:
Pahoittelen kovin sekavaa tekstiä mutta kello on jo aika paljon :'D
Kuten arvata saattaa, tämän kertaiset agilitytreenit eivät menneet ihan putkeen. Kirjaimellisesti. Tällä kertaa olimme ryhmätunnilla ja oikeastaan kaikilla oli pientä sählinkiä. Aluksi kun kävin Jedin kanssa pienellä lenkillä niin sillähän tuli pienoisia kakkaongelmia ja sen perskarvat piti mennä huuhtelemaan. Kakkaa jäi siis niihin kiinni, perhanan pitkä turkki! Ei se nyt ollut vielä mitään, mutta kun meidän vuoro tuli niin Jedi oli kovin leikkihaluton ja ohjaaja sanoi että sen takajalkojen liikkeet ovat epäpuhtaan näköiset, eli saattaa olla että sillä on jumeja tai se voi olla jotakin kasvuun liittyvää. Kuitenkin, hän käski meidän käymään koirahierojalla ja treeni keskeytettiin siihen. Melkein näytti siltä että meidän treenikerta jäisi minuutin kestoiseksi, kun Jedikin oli ihan rauhaton eikä keskittynyt ja kuten ohjaajakin sanoi, en halua sen yhdistävän agilityä siihen.
Myöhemmin kuitenkin kun eräs bokseri oli treenamassa niin Jedihän veti sellaiset kierrokset että huhhuh, jotenka ohjaaja sanoi että hyödynnetään sitä ja treenattiin sitten keppejä. Ei sitä voinut nyt pistää juoksemaanakaan. Ja ei kyllä ole tuo koira niitä aroimpia shelttejä, se kun lähti bokserin perään ja sen omistaja hääti Jedin pois - ei tehonnut pellkä murahdus vaan sille piti ihan karjua ennen kuin uskoi - niin silti Jedi yritti vielä uudestaan että jospa menisinkin tuonne. Ja häädön jälkeen Jedillä oli kyllä vieläkin parempi moottori kuin aiemmin! Oikein nätisti pujotteli kepeillä ja saatiin ihan mukava lopetus
Pienen tokotaukoilun jälkeen palasin taas seuraamisen pariin. Tässä välissä olen lähinnä naksutellut sitä katsekontaktista ja imuttanut sitä oikealla paikalla. Ja perhana, sehän osasi! Aiemmin suurin ongelma oli se että kontakti tippui heti kun otin askeleen. Nyt kun vielä oppisin näkemään koirasta, miiloin sillä oikeasti on hyvä vire treenailuun ja milloin pitäisi lopettaa. Kokematon kouluttaja ja pentukoira, ei aina hyvä yhdistelmä. Yhdessä tässä opetellaan! En tosin ole varma jaksanko kuitenkaan ryhtyä tokoa treenamaan enää mitenkään vakavammin, aiemmin minulla oli suurempiakin suunnitelmia sen varalle mutta kun nyt innostuttiinkin agilitystä sen verran että siitä taitaa tulla meidän "päälaji". Ja minusta (ja koirasta) agility on vain hauskempaa kuin toko niin miksi sitä pitäisi ruveta naama irvessä treenaamaan.
Tällä hetkellä on myös pientä teinijaksoa menossa. En nyt jaksa mamma totella, teen jotain mukavampaa. Jos pyytää istumaan tai maahan niin pitää pohtia oikein kauan että jaksanko nyt vai en... onkohan se kannattavaa. Luoksekaan ei oikein jaksa tulla, jäädään vain kattelemaan niin että mitä sää sanoit. Eilenkin mökillä se juoksenteli ihan omilla teillään korvat kadoksissa. Mutta nämä ovat aina ihan päiväkohtaisia; tänään se tuli heti kun sanoin jotain vähänkin kutsuvaa. Toivottavasti tämä kausi kestäisi :D
Niin, oltiin siis eilen mökillä ja se on kyllä selvästi tämän koiran lempipaikka. Heti hirmuiset riemurallit kun perille päästiin :D
Jee, juostaan!
Sitten se löysi jonkun oksan
...joka tippui sen suusta pois...
.
Ou nou!
Huh, nyt pitää pitää hyvää huolta ettei se taas katoa...
Oh shit, toi ilkeä akka ihme aparaatin kaa saattaa käskee mun jättää se! Pitää mennä piiloo.
Ei se piilo kylläkään mikään erityisen hyvä ollut.
Ja sitten piti vähän poseerata kun oli niin hieno auringonlaskukin.
Hupsu otus tykkää kuikuilla ikkunasta ulos, tekee sitä aina kotonakin
Ja tällaisen päivän jälkeen on tietysti tällainen sohvalla:
Pahoittelen kovin sekavaa tekstiä mutta kello on jo aika paljon :'D
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
Jedin syömingit
Olen tässä nyt useamman kuukauden yrittänyt löytää koiralle ruokintatapaa joka sopisi
Pienenä pentunahan Jedi söi ihan nappulaa, hyvällä menestyksellä. Me vain ensimmäisinä koiranomistajina emme osanneet toimia aina oikein - kun ruoka ei maistunut, sitä yritettiin houkutella syömään. Eipä sille pian oikein ruoka maistunut, ja vähän ajan päästä vaikutti myös siltä ettei ruoka sopinutkaan. Sille tuli anaalirauhasongelmia, ja kuten aiemmin kirjoitin, ongelmia ulostamisessa; melkein joka päivä sai olla pesemässä kikkareita pois perkarvoista. Voin sanoa että se ei ollut mukavaa.
Kokeilimme useampaa eri nappulamerkkiä, mutta mikään ei maistunut tarpeeksi hyvin, vaikkakin suolisto näytti toimivan hieman paremmin. Netistä etsin tietoa ja kiinnostuin raakaruokinnasta. Kompaustuskivenä olivat yllä olevan listan neljä kohtaa - minusta tuntui, että se oli liian hankalaa, lihat ja muut olivat suht kalliita (vaikka kyseessä onkin pieni koira), pakkasessa ei vain ole tarpeeksi tilaa eivätkä vanhempani suostu raivaamaan sinne enempää. Aluksi syötin suurinpiirtein 50/50 nappulaa ja lihaa, mutta tällä hetkellä Jedi on todella sekaruokinnalla.
Aamulla Jedi saa useimmiten NEUta ja nappuloita, illalla sitten NEUta ja lihaa tai silloin tällöin luuta (tosin tällä hetkellä pakkasessa on vain broilerinsiipiä ja ydinluita, eikä kumpikaan ole ravitsemuksellisesti kovin rikasta tavaraa mutta kun sinne ei vain mahdu enempää luita). Lihoina pakkasessa on tällä hetkellä poroa, ankkaa, sikanautaa, broileria ja lammasta. Yritän myös hyödyntää mahdollisimman paljon näitä näitä ns. valmisruokia, jottei tarvitsisi itse huolehtia niin hirveästi siitä että saako se koira kaiken tarvitsemansa.
Olen tällä hetkellä kyllä äärimmäisen tyytyväinen. Ruoka selvästi sopii, ei ole mitään ongelmia, mutta se myös maistuu! Yhdessä vaiheessa oli pientä taistelua siitä kuuluuko sitä ruokaa syödä vai ei, mutta olin määrätietoinen sen suhteen ja jos ei ruoka maistunut niin sitten ei saanut ruokaa koko päivänä. Muutaman päivän paastoa se välillä pitikin, mutta kyllä sen jälkeen maistui. Ja en tiedä kuvittelenko, mutta tuntuu että nykyäänkin se on välillä vähän sillä mielellä että viitsisinkö nyt syödä vai en, haistelee vähän ruokaa ja lopulta kuitenkin päättää syödä. Liekö oppi mennyt perille tai sitten vain itse kuvittelen, pääasia että se syö!
Siinäpä suurin piirtein meidän "tarina". Otan mielelläni kaikenlaisia kommentteja ja neuvoja vastaan! Toivoisin kuitenkin että ne pysyvät asiallisina, sillä pitää muistaa että kaikki koirat eivät ole samanlaisia eikä kaikille sovi samanlainen ruokinta. Tärkeintähän on että koita voi hyvin.
- koiralle
- minulle
- kukkarolle
- pakastimeen
- vanhemmilleni
Pienenä pentunahan Jedi söi ihan nappulaa, hyvällä menestyksellä. Me vain ensimmäisinä koiranomistajina emme osanneet toimia aina oikein - kun ruoka ei maistunut, sitä yritettiin houkutella syömään. Eipä sille pian oikein ruoka maistunut, ja vähän ajan päästä vaikutti myös siltä ettei ruoka sopinutkaan. Sille tuli anaalirauhasongelmia, ja kuten aiemmin kirjoitin, ongelmia ulostamisessa; melkein joka päivä sai olla pesemässä kikkareita pois perkarvoista. Voin sanoa että se ei ollut mukavaa.
Kokeilimme useampaa eri nappulamerkkiä, mutta mikään ei maistunut tarpeeksi hyvin, vaikkakin suolisto näytti toimivan hieman paremmin. Netistä etsin tietoa ja kiinnostuin raakaruokinnasta. Kompaustuskivenä olivat yllä olevan listan neljä kohtaa - minusta tuntui, että se oli liian hankalaa, lihat ja muut olivat suht kalliita (vaikka kyseessä onkin pieni koira), pakkasessa ei vain ole tarpeeksi tilaa eivätkä vanhempani suostu raivaamaan sinne enempää. Aluksi syötin suurinpiirtein 50/50 nappulaa ja lihaa, mutta tällä hetkellä Jedi on todella sekaruokinnalla.
Aamulla Jedi saa useimmiten NEUta ja nappuloita, illalla sitten NEUta ja lihaa tai silloin tällöin luuta (tosin tällä hetkellä pakkasessa on vain broilerinsiipiä ja ydinluita, eikä kumpikaan ole ravitsemuksellisesti kovin rikasta tavaraa mutta kun sinne ei vain mahdu enempää luita). Lihoina pakkasessa on tällä hetkellä poroa, ankkaa, sikanautaa, broileria ja lammasta. Yritän myös hyödyntää mahdollisimman paljon näitä näitä ns. valmisruokia, jottei tarvitsisi itse huolehtia niin hirveästi siitä että saako se koira kaiken tarvitsemansa.
Olen tällä hetkellä kyllä äärimmäisen tyytyväinen. Ruoka selvästi sopii, ei ole mitään ongelmia, mutta se myös maistuu! Yhdessä vaiheessa oli pientä taistelua siitä kuuluuko sitä ruokaa syödä vai ei, mutta olin määrätietoinen sen suhteen ja jos ei ruoka maistunut niin sitten ei saanut ruokaa koko päivänä. Muutaman päivän paastoa se välillä pitikin, mutta kyllä sen jälkeen maistui. Ja en tiedä kuvittelenko, mutta tuntuu että nykyäänkin se on välillä vähän sillä mielellä että viitsisinkö nyt syödä vai en, haistelee vähän ruokaa ja lopulta kuitenkin päättää syödä. Liekö oppi mennyt perille tai sitten vain itse kuvittelen, pääasia että se syö!
Siinäpä suurin piirtein meidän "tarina". Otan mielelläni kaikenlaisia kommentteja ja neuvoja vastaan! Toivoisin kuitenkin että ne pysyvät asiallisina, sillä pitää muistaa että kaikki koirat eivät ole samanlaisia eikä kaikille sovi samanlainen ruokinta. Tärkeintähän on että koita voi hyvin.
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Kivaa ja ei niin kivaa
Sunnuntaina kävimme mätsärissä ja täytyy sanoa että tällä kertaa ei ollut ihan niin kiva päivä. Ensiksikin koiria oli todella paljon - pennut olisi mielestäni voinut jakaa pieniin ja isoihin. Pentujen kehä kesti siis hirmu kauan, varsinkin kun tuomari oli aika hidas ja antoi melkeinpä kaikille vinkkejä esittämiseen, joillekin mielestäni aika töykeästikin... Joiltakin hän esim. otti koiran ja näytti itse kuinka sitä hänen mielestään kuuluisi esittää. Minulle hän sanoi että ravatessa hihna pitäisi pitää ihan tiukalla, niin että on "tuntuma hihnaan". Itse kyllä mielummin esitän Jediä löysällä hihnalla, se on vain minulle paljon luontevampaa. Jedikin tuntui olevan ihan ihmeissään ja taisi luulla minun rankaisevan sitä jostakin kun sitten esitin sitä tiukalla hihnalla. Se vain näytti paljon surkeammalta. Onhan neuvot tietysti ihan mukavia, mutta mielestäni ne voisi esittää vinkkeinä eikä absoluuttisena totuuna. Loppujen lopuksi tuli vietettyä neljä tuntia ja seitsemän euroa siihen että sain vain sinisen muovinauhan. :D Noh, jos pitää jotakin positiivista ajatella niin Jedi kyllä käyttäytyi yllättävän hyvin ja ainahan nämä ovat hyvää totuttelua suurempiin koira- ja ihmisjoukkoihin.
Myöhemmin tuli sitten Kassu kyläilylle. Kyllä oli taas pojilla kovat painit! Vaikka Jedi onkin pienempi niin se kyllä pitää pintansa erittäin hyvin. Heti jos Kassu laittaa vähän tassua sen selkään niin näytetään närhen munat, vaikka se itse aina menee Kassun päälle makaamaan... Siis niin että Kassukin makaa ;D
Tänään kävi valokuvaamossa otattamassa rippikuvat ja Jedihän tuli tietysti mukaan ;) Valokuvaaja oli koiraihmisiä, ja voi että miten paljon Jedi saikin kehuja. Se jaksoi yllättävän hyvin keskittyä ja pysyä paikallaan, vaikka se aluksi hieman säikähtikin salamavaloa. Valokuvaaja oikein ihmetteli että kun Jedi on vasta 9 kuukautta ja se jaksoi paremmin kuin useimmat koirat joita siellä on käynyt.
Myöhemmin tuli sitten Kassu kyläilylle. Kyllä oli taas pojilla kovat painit! Vaikka Jedi onkin pienempi niin se kyllä pitää pintansa erittäin hyvin. Heti jos Kassu laittaa vähän tassua sen selkään niin näytetään närhen munat, vaikka se itse aina menee Kassun päälle makaamaan... Siis niin että Kassukin makaa ;D
Tänään kävi valokuvaamossa otattamassa rippikuvat ja Jedihän tuli tietysti mukaan ;) Valokuvaaja oli koiraihmisiä, ja voi että miten paljon Jedi saikin kehuja. Se jaksoi yllättävän hyvin keskittyä ja pysyä paikallaan, vaikka se aluksi hieman säikähtikin salamavaloa. Valokuvaaja oikein ihmetteli että kun Jedi on vasta 9 kuukautta ja se jaksoi paremmin kuin useimmat koirat joita siellä on käynyt.
lauantai 20. heinäkuuta 2013
Don't stop me, don't stop me
Kävin eilen lentällä omatoimitreeneissä, ja huh kun tuo kakarahan yllätti! Niin hienosti meni. Tosin vire ei ollut niin hyvä kuin yleensä, mutta siitä syytän kuumuutta ja ajoittaista vesisadetta. Olisi myös itse pitänyt tajuta pitää enemmän taukoja, mutta pidetään se mielessä ensi kerralla.
Tein ihan simppeleitä juttuja, koska vaikka koira osaakin todella hienosti, minä en. Pelasin siis varman päälle ja ohjelmassa oli hyppyjä, putkea, kontaktien naksuttelua, rengasta ja vähän keppejä.
Hypyt menivät kuten yleensäkin, tehtiin kahden sarjaa. En osaa tehdä niitä ratapiirroksia, mutta siis niin että pitää vähän kaartaa. Ymmärrättekö? :D Siinä ei ollut mitään ongelmaa, tosin minun pitäisi vaan ajoittaa se lelun heitto aina vaan nähän aikasemmin. Välillä koira jää sitten vilkuilemaan perään, ja sitähän en halua.
Putken suhteen tulikin se suurin yllätys. Sehän oikeasti meni sinne! Ja tuli toisesta päästä ulos! Ja kovalla vauhdilla! Olin jo siitä oikein ylpeä, mutta sitten kun kentällä oli myös putki U:n muodossa ja Jedi meni sisään tutkimaan, ja minä kannustin että putkeen putkeen, niin sehän tulikin oikein innoissaan toisesta päästä ulos. Se oppi siis senkin oikeastaan vahingossa, ja treenasin sitten "mutkaputkeakin". Pätevä pikku koira <3
Kepeissäkään ei ollut mitään uutta. Pistin isäni rakentamaan takapihalle kujakepit vanhasta jalkalistasta, joten ollaan päästy sitä treenaamaan. Aika hyvin se jo osaa, vauhtia ruveaan sitten ottamaan mukaan vasta myöhemmin.
Toinen ylpeyden aihe tuli sitten renkaalla, kun Miran avustuksella sitä treenattiin. Se taisi nimittäin nyt oppia sen oikein, ei yrittänyt mennä kehikosta ja se meni jo itsenäisestikin sen, siis niin että ohjasin sen hyppäämään. Jälleen kerran olin vain niin ylpeä :)
Kiitos kuvista ihanalle Miralle! :)
Tänään Jedi onkin sitten jo 9 kuukautta.
Korkeutta tällä hetkellä 38,5 cm, toivottavasti ei enää kasvaisi - ainakaan paljoa!
(anteeksi kuvien hassusta asettelusta, blogger ei ollut kanssani samaa mieltä)
 |
| Nesteytyksestä huolehdittiin! |
 |
| Tosin on paljon kivempaa juoda pullon suusta |
Tein ihan simppeleitä juttuja, koska vaikka koira osaakin todella hienosti, minä en. Pelasin siis varman päälle ja ohjelmassa oli hyppyjä, putkea, kontaktien naksuttelua, rengasta ja vähän keppejä.
Hypyt menivät kuten yleensäkin, tehtiin kahden sarjaa. En osaa tehdä niitä ratapiirroksia, mutta siis niin että pitää vähän kaartaa. Ymmärrättekö? :D Siinä ei ollut mitään ongelmaa, tosin minun pitäisi vaan ajoittaa se lelun heitto aina vaan nähän aikasemmin. Välillä koira jää sitten vilkuilemaan perään, ja sitähän en halua.
 |
| Voimistelijatyylillä. Ei sillä toki yhtään ahtaat liikkeet! |
Putken suhteen tulikin se suurin yllätys. Sehän oikeasti meni sinne! Ja tuli toisesta päästä ulos! Ja kovalla vauhdilla! Olin jo siitä oikein ylpeä, mutta sitten kun kentällä oli myös putki U:n muodossa ja Jedi meni sisään tutkimaan, ja minä kannustin että putkeen putkeen, niin sehän tulikin oikein innoissaan toisesta päästä ulos. Se oppi siis senkin oikeastaan vahingossa, ja treenasin sitten "mutkaputkeakin". Pätevä pikku koira <3
 |
| Sisään... |
 |
| ...ja ulos! |
Kepeissäkään ei ollut mitään uutta. Pistin isäni rakentamaan takapihalle kujakepit vanhasta jalkalistasta, joten ollaan päästy sitä treenaamaan. Aika hyvin se jo osaa, vauhtia ruveaan sitten ottamaan mukaan vasta myöhemmin.
Toinen ylpeyden aihe tuli sitten renkaalla, kun Miran avustuksella sitä treenattiin. Se taisi nimittäin nyt oppia sen oikein, ei yrittänyt mennä kehikosta ja se meni jo itsenäisestikin sen, siis niin että ohjasin sen hyppäämään. Jälleen kerran olin vain niin ylpeä :)
 | |||||||
| Vaikka se ehkä näyttääkin siltä, niin en potkaise Jediä! :D |
Kiitos kuvista ihanalle Miralle! :)
Tänään Jedi onkin sitten jo 9 kuukautta.
(anteeksi kuvien hassusta asettelusta, blogger ei ollut kanssani samaa mieltä)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)